Kaikkea keramiikasta |
Joulukuun alussa pidettiin vuotuiset keramiikkamessut. Lampangin seutu on vahvaa keramiikkateollisuuden aluetta. En tiedä mitä kaivannaisia keramiikkateollisuus tarvitsee, mutta päätellen tuotannon laajuudesta aineksia löytyy. Suuret ruskohiilikaivokset sijaitsevat parinkymmenen kilometrin päässä Mä Moon alueella. Pohjoiseen mentäessä eteen tulevat sementtilouhimot ja –tehtaat. Alueella on suuret määrät kaiken kokoista keramiikkateollisuutta alkaen erilaisista nyrkkipajoista ison mittaluokan tehtaisiin. Tuote-esittely järjestetään vuosittain messuilla, joissa lukuisten esittelijöiden voimin tuotteita markkinoidaan. En ihmettelisi, vaikka osa suomalaista keramiikkaa valmistettaisiin täällä.
Buddhalainen kalenteri ei pahemmin häiriinny joulun vuoksi. Merkintä
kyllä löytyy. Kauppiaat takovat ostohysteriaa soittamalla taustamusiikkina
samaa tingeltangelia, kuin tavaratalot ympäri maailmaa. Jonkin verran on
jouluaiheista koristelua. Kulkuset helkkäävät, mutta viesti tuntuu kaikuvan
kuuroille korville. Kaupunkikuva on arkinen. Tavaratalojen ja kauppojen
myyntiponnistuksetkin näyttävät aikaisempiin verrattuna vaisuilta. Uusi, tuleva
vuosi ja sen vastaanotto näyttää kauppiaan kannalta olevan kiinnostavampi.
Joulupäivät ovat tavallisia työpäiviä, joten Ban Prasopsukin kylässä joulua
vietetään kahdessa osassa sovittelemalla se viikonlopulle. Perjantaina
kokoonnutaan kirkon pihalle. Paikka on ”salaa”. Seinätön pilareiden varassa
seisova katos. Rakennus, joka löytyy kaikkien temppeleiden ja kirkkojen
pihalta. Siellä yleensä järjestetään juhlat, yhteisruokailut ja kylän tapahtumat.
Näin myös perjantaina. Juhlan alkuosa noudattelee kristillisen tilaisuuden
kaavoja ja sen jälkeen kylän nuorison ja lasten suunnittelema ja näyttelemä
joulukuvaelma. Yksi on sen osalta varmaa. Jokainen muksu pääsee näyttämölle.
Näin on tietysti hyvä. Näytelmän aloittaminen
aina sujunut, mutta päättämisen kanssa on ollut vaikeuksia. Nuori
näyttelijäkaarti on innostunut roolistaan ja niinpä kuvaelmat venyvät ja
venyvät. Kun tilaisuus päättyy, osa seurakunnan jäsenistä lähtee viemään
virsilaulutervehdyksen kaikkiin koteihin.
Lauantai on välipäivä. Sunnuntaina joulukirkko, josta myöhemmin.
Joulujen välisenä viikkona kaupungin stadionilla pidetään suuret ”kylmä
kauden markkinat”. Valtava määrä telttoja, myyntipisteitä, virastojen esittelyjä,
perinteellisiä käsityönäytöksiä, perinnetuotteiden myyntiä, käärmeen lumoamista
ja kaikkea mitä luova ihminen keksiikään. Ehkä myös valitaan Miss Lampang. En tiedä mikä on tilanne, mutta koska kauneus
on täällä kaikin puolin arvostettua, niin mikä ettei.
Salonkitanssia asvaltilla. Lasten päivää joku vuosi sitten. |
Tammikuun puolessa välissä odottaa meluisa juhlapäivää.
Lasten päivä 13. tammikuuta. Valtakunnallinen juhlapäivä ja vapaapäivä. Melkoinen
osa paikallista puistoa on varattu lastenpäivän juhlintaan. Juhlien keskiössä
on tietysti lapsi. Mutta painopiste ei ole suinkaan lapsille järjestetyssä
ohjelmassa, vaan pointti on siinä, että ohjelmaa suorittavat lapset itse. On rakennettu erilaisia pikku esiintymislavoja, joihin nuori
artistin alku voi kivuta niin usein, kuin esiintymisvietti vaatii. Aikuiset
vastaavat siitä, että puitteet ovat kunnossa. Täytyyhän saada oikeaa musiikkia
oikeaan aikaan. On yksilöesityksiä, ryhmiä, laulua, tanssinumeroita,
pienoisnäytelmiä, tms. On lavoilla ohjattujakin leikkejä, mutta pääpaino lepää lasten
omissa esityksissä. Niitä on voitu harjoitella koko vuosi ja pukeutumisessa on
nähty selvästi paljon vaivaa. Kouluissa vai kotona, en tiedä, mutta tavoitteena
on näyttävä esitys. Oppia on selvästi haettu isommilta estraadeilta. Hyvän
mielen touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti