Lähtö Ban Prasopsukiin, Lampangin kupeeseen, lähestyy ja valmistelut etenevät vuosien rutiinilla. Kuitenkaan kaikki ei ole sujunut tanssin lailla. Siis näin kansakoulupohjalta.
Kuten tiedämme, matka Thaimaahan on pitkä. Liki kahdeksantuhatta kilometriä ja jatkolento lisäksi. Mutta kuten joskus nuorempana Saksassa asuessa minulle opetettiin, matkan pituus on siihen käytetty aika, ei etäisyys. Siis vajaa kymmenen tuntia mennen ja tullen tuntia enemmän. Meno on yölento, joka lähtöaikaan nähden on perillä klo 03 maissa Bangkokissa.
Näin vanhemmiten, kun paikat puutuvat ja luut kolisevat, nukkuisi tuonkin yön vaakasuorassa asennossa. Sinne tänne retkahteleva pää ja väsynyt selkä tekee istuen nukkumisesta epämukavaa. Tämä saa miettimään vaihtoehtoa. Niitä on yksi. Matkanteko businessluokassa. Mutta tuntuu liioittelulta maksaa yhden yön makuuasennosta tuhat-, tuhatviisisataa euroa. Sittenkin, vaikka ruokalista on painettu kauniille paperille ja alkoholi on tietääkseni ilmaista. Toki lisäarvona olisi ympärillä pörräävät, palvelualttiit lentoemännät.
Onneksi yhteisesti omistettu, kansallinen lentoyhtiö Finnair on meille säästäväisille, omilla rahoillaan kulkeville asvaltoinut oikotien ylellisyyteen. Matkustusluokkaa voi korottaa lisäpisteillä, tai lisärahalla. Matkustamon puolelta businessluokkaan, vaakatasoon säädettävälle istuimelle, tarvitaan 50 000 pistettä. Luvun suuruutta konkretisoi, kun tietää että yhden suuntainen lento Bangkokiin tuottaa 8000 pistettä, Jos faktoista vapaana laskisi, niin pisteet olisivat kasassa kun maapallo on kierretty 1,25 kertaa.
Tuntuu paljolta. Ei hätää. Voi ottaa Lentoyhtiön suositteleman Diners Club luottokortin (vuosimaksu 50€). Kortilla tehdyistä ostoksista tulee kaksi pistettä jokaisesta eurosta. Jos ostosparatiiseissä käynti ei innosta, eikä pisteitä kerry, niin Lentoyhtiö tulee apuun. Lisäpisteitä voi ostaa Finnairilta.
Kaikkeen tuohon minä sorruin. Uskoin Lentoyhtiön hyvään tahtoon ja tarkoitukseen. Lensin ja keräsin pisteitä. Otin luottokortin, vaikka luotolla osto tympi. Ostin jopa lisäpisteitä. Yllätys oli odotti, kun ohjeiden mukaan ryhdyin ensin tarkistamaan havittelemaani lentoa, josko olisi mahdollisuus vaihtaa normaali tiketti businessluokkaan. Näillä vaivalloisesti hankituilla pisteillä.
Ei ollut sopivaa lentoa ennen, eikä jälkeen halutun päivän. Kummallista, olinhan ajoissa liikkeellä. Soitto asiakaspalveluun, jossa ystävällinen toimihenkilö kertoi kaikkien pisteillä hankittavien businessluokan paikkojen jo myydyn. Siis parin kuukauden kuluttua lähtevän lennon paikat. Esitin epäilyni, mutta uskottava oli, kun ystävällinen ja rehellisen oloinen toimenhaltija näin vakuutti. Asiakashan voi vain luottaa.
Aikaa kului ja katsastin, josko olisi vastiketta Finnairin lupaukselle ”Korota matkustusluokkaasi pisteillä”. No ei, ei ole tilaa, mutta oli kehotus osallistua huutokauppaan. Tee tarjous, jolla voit päästä haluamaasi. Tarjoa jotakin, esimerkiksi 450€, niin onni saattaa potkaista ja voit lepuuttaa luitasi businessmiesten keskellä, hyvälle tuoksuvien lentoemäntien huolehtiessa mukavuudestasi. Ilmoitamme huutokaupan tuloksista viikkoa ennen matkaasi. Kaiken vaivan ja kerättyjen pisteiden jälkeen pitäisi osallistua huutokauppaan? Höh!
On tyydyttävä ekonomien seuraan Economy-luokassa ja ihmeteltävä sitä, että missä vaiheessa kaupankäynti on saanut omituiset muotonsa. Vanhoina hyviksi muistettuina aikoina kaupanteko oli selkeää. Jos halusi ostaa 5 markalla hiivaa, niin viidellä markalla sitä sai. Nyt kaupankäynti on kuin humpuukkitelttojen onnenpyörä. Paljon lupaa, mutta mitään ei anna.
