Lyhty |
Koska 25. joulukuuta osui arkipäiväksi, aloitettiin Ban
Prasopsukin joulu jo perjantaina. Illan joulujuhla noudatteli tuttuja menoja.
Ensin lyhyt johdatus illan teemaan, sitten ”Jouluyö, juhla yö…”, muutamia rukouksia ja virsiä. Osallistujat saivat pienet, myöhemmin illalla sytytettävät
kynttilät. Tilan etuosaan oli asetettu kaksi suurta vatia, toinen hiekalla
täytettynä. Jonossa kulkien jätettiin kynttilät vatiin ja toiseen jo kotona
kirjekuoreen laitetun kolehtirahan. Annettu summa jäi kunkin kohdalta salaisuudeksi.
Häissä ja hautajaisissahan summa merkitään kuoreen vastavuoroisuuden toteutumiseksi.
Illan ohjelmaan kuuluivat myös arpajaiset.
Periaatteella, että kaikki arvat voittavat. Itselleni onnetar antoi
purkin tonnikalaa. Tärkein kuitenkin toteutui. Hilpeä mieli.
Kuoro |
Tilaisuus päättyi, mutta ilta ei. Joukko osallistujia
lähti viemään kylän asukkaille joulun tervehdystä. Usean kymmenen hengen ryhmänä
edettiin talolta talolle ja viesti oli aina sama. Ensin laulettiin lyhyesti virsi.
Sen jälkeen kuorossa pitkähkö thaikielinen siunaus talolle ja asukkaille. Yksi tervehdyksen
tuojista astuu esiin ja talon edustaja ojentaa hänelle symbolisen, punavihreän
lyhdyn. Tervehtijä sytyttää lyhdyssä olevan kynttilän ja koko joukko toivottaa
vielä yhteen ääneen hyvää joulua, johon talon edustaja vastaa. Lyhyt tilaisuus
päättyy siihen, kun isäntäväki tarjoaa jotakin pikkupurtavaa, makeisia,
hedelmiä, tms.. Juhlaväki jatkaa matkaansa. Näin edetään talolta talolle.
Nukkumaan päästään yöllä klo 3-4 aikoihin.
Jos perjantaina olikin hengellisen osuuden vuoro, lauantaina
siitä ei näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä istui pihoilla. Karaoke raikui ja olutkin
maistui. Kokoonnuttiin ystävien kera ja
tavattiin tuttuja. Jos joulu kotimaassa on perheen pariin ja koteihin
vetäytymisen aikaa, niin täällä kaikki kokoontuvat yhteen. Yhdessä oloa ja
seurustelua. Täkäläisessä joulussa viehättää erityisesti sen voimakas
yhteisöllisyys. Sukupolvet kohtaavat.
Valmistelua kisaa. |
Sunnuntaina kirkko oli täpötäynnä kaiken ikäisiä. Tilaisuus
alkoi nuorten musiikkiesityksellä.
Tutut, kaikkialla tunnetut joululaulut kajahtivat. Kirkonmenojen alkuun
luettiin yhteen ääneen uskontunnustus. Tunnistin poljennosta. Saarna
kesti säälliset kolmekymmentä minuuttia, josta erottuivat roo/odottaa ja
tsivit/elämä. Lisäksi muutama kiitospuhe ja lauluesitys. Tilaisuuden edetessä
lasten levottomuus lisääntyi ja syy oli arvattava. Joulukirkko päättyy aina
lahjojen jakoon. Niin lapsille kuin aikuisille. Joulupukkia tänä vuonna ei
tullut, mutta lahjat annettiin ja lahjat saatiin. Joulukirkkoon tulijat tuovat
mukanaan pientä jaettavaa, makeisia, tai kevyttä einestä. Lisäksi seurakunta
itse on hankkinut pikkumukavaa jaettavaksi. Lapset juoksevat aikuisen luota
toiselle, täyttäen pikku nyssyköitään. Joulukirkko päättyy yleiseen sekasortoon.
Palkintolautakunta. Jaettavaa riittää. |
Yhdessä syötiin. Osa väestä jätti seurat, osan siirtyessä
kirkon toisella kupeella olevalle kentälle. Alkoi lasten osuus. Leikit, aivan
samanlaiset kuin kaikkialla maailmassa. Säkkijuoksua, pullon kaatoa,
viestijuoksua jäälohkare sylissä. Myös aikuiset osoittivat nöyryyttä
osallistumalla. Kilpailu oli reilu ja tasapuolinen, jokainen kisaan
osallistunut palkittiin. Ruhtinaallisesti palkittiin nekin, jotka kisojen
päättyessä keräsivät juhla-alueelta eniten roskia. Nopeasti oli kenttä siivottu.
Yhtä nopeasti kylän miehet purkivat katokset ja kuljettivat pois ruokailussa
käytetyt kalusteet. Tuskin tuntia oli kulunut, kuin juhlia ei olisi ollutkaan.
Jäi vain hyvä mieli.