tiistai 26. joulukuuta 2017

Joulu


Lyhty
Koska 25. joulukuuta osui arkipäiväksi, aloitettiin Ban Prasopsukin joulu jo perjantaina. Illan joulujuhla noudatteli tuttuja menoja. Ensin lyhyt johdatus illan teemaan, sitten ”Jouluyö, juhla yö…”, muutamia rukouksia ja virsiä. Osallistujat saivat pienet, myöhemmin illalla sytytettävät kynttilät. Tilan etuosaan oli asetettu kaksi suurta vatia, toinen hiekalla täytettynä. Jonossa kulkien jätettiin kynttilät vatiin ja toiseen jo kotona kirjekuoreen laitetun kolehtirahan. Annettu summa jäi kunkin kohdalta salaisuudeksi. Häissä ja hautajaisissahan summa merkitään kuoreen vastavuoroisuuden toteutumiseksi. Illan ohjelmaan kuuluivat myös arpajaiset.  Periaatteella, että kaikki arvat voittavat. Itselleni onnetar antoi purkin tonnikalaa. Tärkein kuitenkin toteutui. Hilpeä mieli.

Kuoro
Tilaisuus päättyi, mutta ilta ei. Joukko osallistujia lähti viemään kylän asukkaille joulun tervehdystä. Usean kymmenen hengen ryhmänä edettiin talolta talolle ja viesti oli aina sama. Ensin laulettiin lyhyesti virsi. Sen jälkeen kuorossa pitkähkö thaikielinen siunaus talolle ja asukkaille. Yksi tervehdyksen tuojista astuu esiin ja talon edustaja ojentaa hänelle symbolisen, punavihreän lyhdyn. Tervehtijä sytyttää lyhdyssä olevan kynttilän ja koko joukko toivottaa vielä yhteen ääneen hyvää joulua, johon talon edustaja vastaa. Lyhyt tilaisuus päättyy siihen, kun isäntäväki tarjoaa jotakin pikkupurtavaa, makeisia, hedelmiä, tms.. Juhlaväki jatkaa matkaansa. Näin edetään talolta talolle. Nukkumaan päästään yöllä klo 3-4 aikoihin.

Jos perjantaina olikin hengellisen osuuden vuoro, lauantaina siitä ei näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä istui pihoilla. Karaoke raikui ja olutkin maistui.  Kokoonnuttiin ystävien kera ja tavattiin tuttuja. Jos joulu kotimaassa on perheen pariin ja koteihin vetäytymisen aikaa, niin täällä kaikki kokoontuvat yhteen. Yhdessä oloa ja seurustelua. Täkäläisessä joulussa viehättää erityisesti sen voimakas yhteisöllisyys. Sukupolvet kohtaavat.

Valmistelua kisaa.
Sunnuntaina kirkko oli täpötäynnä kaiken ikäisiä. Tilaisuus alkoi nuorten musiikkiesityksellä.  Tutut, kaikkialla tunnetut joululaulut kajahtivat. Kirkonmenojen alkuun luettiin yhteen ääneen uskontunnustus. Tunnistin poljennosta. Saarna kesti säälliset kolmekymmentä minuuttia, josta erottuivat roo/odottaa ja tsivit/elämä. Lisäksi muutama kiitospuhe ja lauluesitys. Tilaisuuden edetessä lasten levottomuus lisääntyi ja syy oli arvattava. Joulukirkko päättyy aina lahjojen jakoon. Niin lapsille kuin aikuisille. Joulupukkia tänä vuonna ei tullut, mutta lahjat annettiin ja lahjat saatiin. Joulukirkkoon tulijat tuovat mukanaan pientä jaettavaa, makeisia, tai kevyttä einestä. Lisäksi seurakunta itse on hankkinut pikkumukavaa jaettavaksi. Lapset juoksevat aikuisen luota toiselle, täyttäen pikku nyssyköitään. Joulukirkko päättyy yleiseen sekasortoon.

Palkintolautakunta. Jaettavaa riittää.
Yhdessä syötiin. Osa väestä jätti seurat, osan siirtyessä kirkon toisella kupeella olevalle kentälle. Alkoi lasten osuus. Leikit, aivan samanlaiset kuin kaikkialla maailmassa. Säkkijuoksua, pullon kaatoa, viestijuoksua jäälohkare sylissä. Myös aikuiset osoittivat nöyryyttä osallistumalla. Kilpailu oli reilu ja tasapuolinen, jokainen kisaan osallistunut palkittiin. Ruhtinaallisesti palkittiin nekin, jotka kisojen päättyessä keräsivät juhla-alueelta eniten roskia. Nopeasti oli kenttä siivottu. Yhtä nopeasti kylän miehet purkivat katokset ja kuljettivat pois ruokailussa käytetyt kalusteet. Tuskin tuntia oli kulunut, kuin juhlia ei olisi ollutkaan. Jäi vain hyvä mieli.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Vuoden vaihtuessa

Kaikkea keramiikasta
Joulua odotellessa säät viilenevät. Aamun lämpö tänään 12 astetta. 

Joulukuun alussa pidettiin vuotuiset keramiikkamessut. Lampangin seutu on vahvaa keramiikkateollisuuden aluetta. En tiedä mitä kaivannaisia keramiikkateollisuus tarvitsee, mutta päätellen tuotannon laajuudesta aineksia löytyy. Suuret ruskohiilikaivokset sijaitsevat parinkymmenen kilometrin päässä Mä Moon alueella. Pohjoiseen mentäessä eteen tulevat sementtilouhimot ja –tehtaat. Alueella on suuret määrät kaiken kokoista keramiikkateollisuutta alkaen erilaisista nyrkkipajoista ison mittaluokan tehtaisiin. Tuote-esittely järjestetään vuosittain messuilla, joissa lukuisten esittelijöiden voimin tuotteita markkinoidaan. En ihmettelisi, vaikka osa suomalaista keramiikkaa valmistettaisiin täällä.

Buddhalainen kalenteri ei pahemmin häiriinny joulun vuoksi. Merkintä kyllä löytyy. Kauppiaat takovat ostohysteriaa soittamalla taustamusiikkina samaa tingeltangelia, kuin tavaratalot ympäri maailmaa. Jonkin verran on jouluaiheista koristelua. Kulkuset helkkäävät, mutta viesti tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Kaupunkikuva on arkinen. Tavaratalojen ja kauppojen myyntiponnistuksetkin näyttävät aikaisempiin verrattuna vaisuilta. Uusi, tuleva vuosi ja sen vastaanotto näyttää kauppiaan kannalta olevan kiinnostavampi.

Joulupäivät ovat tavallisia työpäiviä, joten Ban Prasopsukin kylässä joulua vietetään kahdessa osassa sovittelemalla se viikonlopulle. Perjantaina kokoonnutaan kirkon pihalle. Paikka on ”salaa”. Seinätön pilareiden varassa seisova katos. Rakennus, joka löytyy kaikkien temppeleiden ja kirkkojen pihalta. Siellä yleensä järjestetään juhlat, yhteisruokailut ja kylän tapahtumat. Näin myös perjantaina. Juhlan alkuosa noudattelee kristillisen tilaisuuden kaavoja ja sen jälkeen kylän nuorison ja lasten suunnittelema ja näyttelemä joulukuvaelma. Yksi on sen osalta varmaa. Jokainen muksu pääsee näyttämölle. Näin on tietysti hyvä.  Näytelmän aloittaminen aina sujunut, mutta päättämisen kanssa on ollut vaikeuksia. Nuori näyttelijäkaarti on innostunut roolistaan ja niinpä kuvaelmat venyvät ja venyvät. Kun tilaisuus päättyy, osa seurakunnan jäsenistä lähtee viemään virsilaulutervehdyksen kaikkiin koteihin.

Lauantai on välipäivä. Sunnuntaina joulukirkko, josta myöhemmin.

Joulujen välisenä viikkona kaupungin stadionilla pidetään suuret ”kylmä kauden markkinat”. Valtava määrä telttoja, myyntipisteitä, virastojen esittelyjä, perinteellisiä käsityönäytöksiä, perinnetuotteiden myyntiä, käärmeen lumoamista ja kaikkea mitä luova ihminen keksiikään. Ehkä myös valitaan Miss Lampang.  En tiedä mikä on tilanne, mutta koska kauneus on täällä kaikin puolin arvostettua, niin mikä ettei.

Salonkitanssia asvaltilla. Lasten päivää joku vuosi sitten.
Uuden vuoden juhla ei paljon poikkea muualla totutusta. Näillä nurkilla se on ennen kaikkea nuorison juhlaa. Ruokaa ja alkoholia ”Sawatdiipiimai”-huudahduksia. Hyvää uutta vuotta.



Tammikuun puolessa välissä odottaa meluisa juhlapäivää. Lasten päivä 13. tammikuuta. Valtakunnallinen juhlapäivä ja vapaapäivä. Melkoinen osa paikallista puistoa on varattu lastenpäivän juhlintaan. Juhlien keskiössä on tietysti lapsi. Mutta painopiste ei ole suinkaan lapsille järjestetyssä ohjelmassa, vaan pointti on siinä, että ohjelmaa suorittavat lapset itse. On rakennettu erilaisia pikku esiintymislavoja, joihin nuori artistin alku voi kivuta niin usein, kuin esiintymisvietti vaatii. Aikuiset vastaavat siitä, että puitteet ovat kunnossa. Täytyyhän saada oikeaa musiikkia oikeaan aikaan. On yksilöesityksiä, ryhmiä, laulua, tanssinumeroita, pienoisnäytelmiä, tms. On lavoilla ohjattujakin leikkejä, mutta pääpaino lepää lasten omissa esityksissä. Niitä on voitu harjoitella koko vuosi ja pukeutumisessa on nähty selvästi paljon vaivaa. Kouluissa vai kotona, en tiedä, mutta tavoitteena on näyttävä esitys. Oppia on selvästi haettu isommilta estraadeilta. Hyvän mielen touhua.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Kielen kääntelyä

Alussa oli aapinen...
Meillä kotimaassa elää ääneen sanomaton käsitys, että kun lukea osaa niin osaa myös kirjoittaa. Saman asian kaksi puolta. Osaamalla toisen osaa myös toisen. Se ei päde täällä. On ponnisteltava molempien taitojen takia. 

Thaikielen aakkoset luotiin jo 1200-luvulla ja siitä lähtien ovat pitäneet pintansa. Helsingin Sanomissa marraskuussa 2017 Juha Matias Lehtonen kirjoitti jutun, jossa hän kertoi eurooppalaisten aakkosten nykyjärjestyksen juontuvan vanhoista foinikialaisista aakkosista, joissa kullakin kirjaimella on oma nimi ja että foinikialaiset aakkoset muistuttavat nykyisiä hebrean kielisiä aakkosia.

Mielenkiintoista, mutta ei kai harvinaista. Thaikielen kirjaimilla on myös nimensä. Aakkoset alkavat koo-kai (kukko), khoo-khai (kananmuna), khoo-khuat (pullo), khoo-khvaai, (vesipuhveli), khoo-khon (ihminen), khoo-rakhang, (soittokello) jne. Lista jatkuu. Aakkosissa on 44 kirjainta, joilla on nimi. Kaikki ne ovat konsonantteja. Vokaaleja ja vokaaliyhdistelmiä on jonkun laskelman mukaan vähintään 32, mutta tulkinnoista riippuen voi päästä suurempiinkin lukuihin. Vokaalit eivät ole konsonanttien tapaan nimettyjä. Lisäksi on liuta erikoismerkkejä, joilla selvitetään sävelkorkeutta, toistoa ja sen sellaista. Merkille pantavaa on, että aakkosten ensimmäinen kirjain on kukko. Aapiskukko. Ajatuksella voi leikkiä. Miksi juuri kukko, kuten Euroopassa. Kuka on lainannut keneltäkin?

Kun khoo- äänne voidaan kirjoittaa viidellä eri tavalla, niin vähemmän kouluja käynyt kielen taitaja joutuu ihmettelemään, että mikä olisi se oikea. Oikeinkirjoitusta varten järjestetään erillisiä kursseja ja julkaistaan oppikirjoja. Myös muita, samaa äännettä kuvaavia konsonantteja on useita. Otetaan esimerkiksi oma sukunimeni. H-konsonantteja on tarjolla kaksi ja S-konsonantteja neljä. Hauskuus syntyy siitä, kuinka sukunimi kirjoitetaan, mitkä konsonantit valitaan. Asia oli ajankohtainen, kun avioliiton jälkeen vaimo joutui uusimaan passinsa. Nimelle piti saada thaimuoto. Ähkäilyn jälkeen saatiinkin. Hoo-nokhuuk (pöllö) sukunimen ensimmäiseksi konsonantiksi ja toiseksi valittiin S-soosoo (ketju). Vokaaliksi valittiin lyhyt a, joten päästiin lähelle oikeaa äänneasua.

...ja sen alussa kukko.
Thaikieltä luetaan vasemmalta oikealle, kuten Suomessakin. Mutta silmän on kuljettava konsonantista konsonanttiin. Vokaalit sijoittujat määräävän konsonantin yläpuolelle, alapuolelle, etupuolelle tai takapuolelle. Joskus yksin, joskus yhdessä toisen kanssa. Voi sanoa, että konsonantti on merkittävämpi otus, kuin omaan paikkaansa määrätty vokaali. Tavausasteelle edistyneen suurin painajainen on, että sanojen väliin ei jätetä tyhjää tilaa, välilyöntiä, vaan teksti on yhtä pötköä. Viimeistään viidennen sanan kohdalla kirjaimet hyppivät silmissä ja migreeni on kulman takana. Joskus on tullut mietittyä entisaikojen innovaation, tavuutikun nerokkuutta.

Aika pian tänne tultuaan huomaa olevansa luku-, kirjoitus- ja puhetaidoton. Englannin kieli on sopiva korvike, mutta ei sillä juuri turistikortteleita ja -kuppiloita pidemmälle pötki. Oman viihtyvyyden takia paikallista kieltä on edes hiukan opittava. Aakkosista ja numeroista kaikki alkaa. Samalla alkaa valjeta kielen rakenne, ja se kuinka kirjaimia luetaan. Aakkoset ovat opittavissa. Itseltäni meni talvi, kun kevensin unettomien öiden taakkaa höpöttämällä konsonanttilitaniaa. Turhaa työtäkin tuli tehtyä. Kieli täällä on hierarkkinen. Kaikki puukstaavit eivät ole suinkaan käytössä, vaan jotkut ovat varattuja muuhun kuin arkikieleen. Äänneasu ei suomalaiselle ole suuri ongelma. Hämäävää on, kun thaikieli translitteroidaan englanninkieleen. Pohdi nyt siinä, kuinka engelsmanni tuon mahtaisi ääntää. Ehkä sitten pääsisi lähelle oikeaa muotoa.




tiistai 5. joulukuuta 2017

Riisipellolla




Tästä se alkaa
Jonkinlainen yllätys oli, kun ymmärsin, että riisi ei ole pelkästään märän maan kasvi, vaan että se kasvaa niin kaskimailla kuin kuivilla pelloillakin. Geneettinen muuntelu on tiettävästi helppoa ja lajikkeita löytyy jopa tuhansittain. Yllätys on ollut sekin, että tätä maata on asutettu kaskeamalla ja kaskimaahan riisiä istuttamalla.  Kepillä kuoppa ja siemen sinne ja katso,  muutaman kuukauden kuluttua oli ruokaa saatavissa.

Lampangin kaupunki on vuorten ympäröimässä laaksossa. Ihmiset kutsuvat tätä riisikattilaksi. Vuoret ovat kattilan reunat ja pohjalla riisiä. Laakson halki kulkee Wang-joki, joka yläjuoksultaan padottuna muodostaa elintärkeän vesivaraston riisipeltojen kasteluun ja tulvavesien säätelyyn. Vuodessa saadaan yksi tai kaksi satoa, peltojen sijainnista riippuen. Prasopsukin pellot ovat kaukana joesta, joka merkitsee yhtä satoa vuodessa. Ehkä useampaankin olisi mahdollisuus, mutta kustannukset veden juoksuttamisesta tekevät siitä kannattamatonta. Varsinaiset suurtuotantoalueet sijaitsevat vuoristoisesta pohjoisesta etelään, keskisessä Thaimaassa.

Aurinko kuivaa
Vesi johdetaan kanavia ja ojia pitkin Ban Prasopsukin pelloille ja joskus myös pumppaamalla.  Ei voi olla ihmettelemättä sitä osaamista, jolla vesi on saatu kulkemaan ja kastelujärjestelmät luotua. Paikalliset pellot ovat pieniä. Mittayksikkö on rai, eli 1,6 aaria.  Veden pakeneminen estetään kolme-, neljäkymmentä senttiä korkealla pengerryksellä. Kukin voi johtaa veden omalle pläntilleen, sen päätymättä naapurin iloksi. Montako raita kullakin on, siitä ei ole käsitystä.  Kylää ympäröivät pellot ovat kuitenkin pääasiassa talouksien omaa varaa.

Riisin taimet kasvatetaan erillisillä pelloilla vähän yli kuukauden ikäisiksi, nyhdetään juurineen, latvat tasataan ja viedään istutettaviksi. Riisin istutus on talkootyötä, mutta perinteellisesti se on kuulunut naisten tehtäviin, kuten yleensäkin raskas ja yksitoikkoinen työ. (Tuon totean neljännesvuosisadan satamatyössä raataneen lastaajaäidin poikana.)  Sanovat, että jos naiset sen tekevät, niin riisistä saadaan valkoista kuin naisen rinta. Jonkin sortin motivointia.  
Alueen suosikki ja pääasiallinen lajike on makea riisi, eli tahmariisi. Sokeripitoisuus on huomattava ja paikallisia diabeetikoita on kehotettu välttämään sen syömistä. Suositus koskee myös painostaan huolehtivia. Tahmariisi valmistetaan liottamalla se yön yli vedessä ja kypsennetään seuraavana päivänä höyryssä. Syötäessä se puristellaan käsissä palloksi ja kastetaan erilaisissa kastikkeissa, joita aina löytyy ruokapöydästä. Riisipallon avulla noukitaan myös ”sattumat” ruuasta. Paikallinen väestö tekee sen tyylikkäästi.

Perinteinen malli
Juuri nyt eletään sadonkorjuun aikaa. Pellot ovat pieniä, eikä kustannussyistä koneellista sadonkorjuuta ole juuri harjoitettu. Riisi on niitetty sirpillä, jätetty kuivumaan pellolle muutamaksi päiväksi ja puitu käsin yli kolmenkymmenen asteen helteessä auringon porottaessa. Työ on raskasta. Edellisen vuoden satoa korjattaessa pellolla sattunut liikuntakyvyttömyyteen johtanut sairauskohtaus on tuonut koneet pienemmillekin pelloille. Tämän vuoden sadonkorjuu onkin ratkaisevasti koneellistettu. Syynä tapahtuneen lisäksi on se, että nuorempi sukupolvi on ansiotöissä ja raskaat peltotyöt ovat jääneet vuosi vuodelta vanheneville. Osa sadon vähäisestä tuotosta maksetaan nyt koneen vuokraajalle. Koneella irrotetaan jyvät, jotka sitten levitetään muutamaksi päiväksi aurinkoon kuivumaan ja lopuksi varastoidaan.

Kuuman kauden päättyessä.
Sadon korjuun jälkeen elämä pelloilla rauhoittuu. Vasta kuuman kauden edetessä paimenten saattelemat seebulaumat ilmestyvät pelloille syömään riisin sängen. Thaimaan kuvaan joskus tiiviisti kuuluneet vesipuhvelit ovat käytännön peltotöistä kadonneet. Ovat kuulema tehottomia, jaksavat kyntää vain puoli päivää.