Joskus mietityttää miltä thaimaalaisen ja suomalaisen tuloerot näyttävät tavallisen thaimaalaisen näkökulmasta. Ero on suuri, mutta ymmärtääkseni kapenee. Elinkeinorakenne on muuttunut ja työpaikat vähentyneet pelloilta.
Kylän nuori sukupolvi työskentelee moderneissa ammateissa opettajina, vakuutusvirkailijoina, kauhakuormaajien kuskeina, rakennusyrittäjinä, yms ammateissa. Sekatyömiehen epävakaa ammatti on jäämässä historiaan. Varallisuuden kasvu näkyy kylässä kodinkoneina, autoina ja silloin tällöin nousevina uusina tiilitaloina. Pätkittäinen, kausiluonteinen sekatyö on muuttunut vakituisiksi työsuhteiksi säännöllisine tuloineen. Toki palkkataso on muuta kuin Suomessa, mutta muutos on merkinnyt joka kuukausi tulevaa tilipussia.Jos muistaa viisikymmentä luvun kausiluonteiset työt Suomessa ja niiden muuttumisen ympärivuotisiksi niin tietää taloudellisen harppauksen pituuden.
Päivittäinen työn siirtyminen pellolta ”tehtaaseen” on merkinnyt sitä, että myös perheiden koko on muutoksessa. Nuorilla lapsentekoiässä olevilla pareilla on vain yksi tai kaksi lasta. Useimmiten yksi. Säännöllinen, päivittäinen työaika edellyttää lasten hoidon järjestämistä, eikä sitä yhteiskunnan toimesta ole. Isovanhemmat hoitavat minkä jaksavat, mutta rajansa heilläkin. Eikä mopon selkään kahta useampaa mahdu. Simppeli syy väestönkasvun laantumiseen.
Yllä olevasta johtuen Prasopsukin kylä on kahdessakymmenessä vuodessa alkanut muistuttaa enemmän minkä tahansa kaupungin lähiötä, josta aamuisin lähdetään ja iltaisin palataan. Aikuiset töihinsä, kouluikäiset opintielle vain pikkulapset ja heitä hoitavat jäävät vanhusten kanssa kylään.
Ammattimiehen, tässä tapauksessa autonasentajan, päiväpalkka Lampangin kaupungin keskustassa oli 500 baattia (15 euroa) joulukuussa 2022. Aivan liian vähän, tykkäsi mies. En osaa arvioida mihin se riittää. Halpojen elin- ja asuinkustannusten maassa säälliseen elämään, uskoisin. Tavallisen työssä käyvän thaimaalainen elämä on ymmärtääkseni taloudellisti melko turvallinen.
Köyhyyttä lienee eniten vanhusväestössä. Lapsettomalla, kansaneläkkeen varassa elävällä vanhuksella se saattaa olla elämän ja kuoleman kysymys. Pienellä, kuukausittaisella 15-20 euron eläkkeellä ei pitkälle potkita. Summa ei moneen riitä, ehkä välttämättömään riisiin, ei juuri muuhun. Työtä yritetään tehdä viimeiseen saakka, kunnes voimat ehtyvät. Kirkko, kunta ja naapurit auttavat, milloin riisiä ruoaksi, milloin lämpimiä huopia kylmien öiden torjuntaan. Avun laatu vaihtelee. Eikä se suinkaan ole säännöllistä. Pienemmätkin rahat ovat tarpeen. Jopa sellaiset, joita me olemme tottuneet pyörittämän taskun pohjalla.
Muutamia vuosia sitten kylässä puhuttiin siitä, kun eräs keski-ikäinen mies kuoli ja ja hänen iäkäs äitinsä jäi yksin. Tämä kahden hengen talous oli ollut täysin pojan tulojen varassa, jotka nyt loppuivat. Äiti veti synkän johtopäätöksen, lakkasi syömästä, kieltäytyi muiden kyläläisten avusta ja kuoli muutaman viikkoja poikansa kuoleman jälkeen. Puheiden mukaan hän valitsi lyhyemmän tien.
Tästä näkökulmasta thaimaalaiselle kulkijalle suomalainen kansaneläke näyttäytyy ruhtinaalliselta tulolta. Ihmetys on suuri jos kertoo sen riittämättömyydestä. On turhaa käydä keskustelemaan suomalaisesta verotuksesta, asumisen kalleudesta tai ruuan hinnoista. Tulojen ero on niin vaikuttava, että kokonainen viestintätoimisto ei onnistuisi todistamaan suomalaista köyhyyttä todeksi.
Tavallisen maaseudulla asuvan kokemukset ja tiedot muista maista ja niiden asukeista rajoittuvat satunnaisiin kohtaamisiin seteleitä levittelevän turistin kanssa. Usko länsimaalaisen vaurauteen on vahva. Näin toki, mutta ei suinkaan niin vauras kuin maassa kuvitellaan. Puhumattakaan siitä, että jokainen länsimaalainen kelluisi yltäkylläisyydessä.
Käsitys länsimaiden vauraudesta muovaa ihmisten asenteita ja saa erikoisia piirteitä. Esim. avioliittoa länsimaalaisen kanssa pidetään onnenpotkuna ja tienä taloudelliseen vaurauteen. Mitä se ei tietenkään välttämättä ole.
Saimme omakohtaista kokemusta, kun talon valmistuttua meihin otettiin yhteyttä valokuvalla elävöitetyllä kirjeellä ja kysyttiin josko tietäisimme jonkun eurooppalaisen, joka olisi valmis heidän tyttärelleen aviomieheksi. Tytär esiteltiin laveasti, ulkonäkö ja muut hyvät ominaisuudet. Emme osanneet auttaa. Perhe jatkoi ponnistelujaan ja näytti onnistuvan. Muutamaa aikaa myöhemmin ilmestyi kylään Pattajalta löytynyt ruotsalainen (!) sulhaskandidaatti ja asettui perheeseen taloksi. Osti mopon ja näytti jäävän. Mikä lie muutti muutamassa viikossa miehen mielen. Otti moponsa ja lähti.
Pettymystä morsio ei jäänyt suremaan, haku jatkui ja onnea seurasi. Käytettävissä olevien juorujen mukaan hän asustaa tällä hetkellä Australiassa. Oletettavasti löydettyään sieltä miehen ja vaihdettuaan menestyksellä aviosäätynsä.
