Hiljaiseloa

Siivoustalkoot

Vuoden vaihteen jälkeen on palattu normaali rytmiin. Virsi-illat ovat jatkuneet. Vuoromme tuli ja meni. Aina sama määrä osallistujia, nelisenkymmentä  naista ja lasta, sekä muutama mies.  Matoista, rististä ja valaistuksesta syntyi kädenkäänteessä pop-up-kirkko. Juonto vaihtelee, kuin myös raamatun selitys. Joku kyläläisistä valitsee teeman, puhuu muutaman minuutin. Kerätään kolehti. Jaetaan järjestävien talojen lahjoittamat pikkupurtavat. Tänä vuonna appelsiinejä, ananashillolla täytettyjä pikku pullia ja kolmioleivän näköisiä makeilla hilloilla täytettyja leivonnaisia.

Intianleipäpuun eli jakkipuun hedelmä. Khanun.
Makean makoisa.

Tammikuun viimeisenä lauantaina vietettiin virsi-iltojen päätöstilaisuutta. Kuten jo vuosi sitten kerroin, lauantaipäivä, kirkonmenot, yhteinen ruokailu ja kirkon varallisuutta kartuttava, äänekäs huutokauppa. Myytävänä pääasiassa oman maan tuotteita.

Aktiivisuutta on osoitettu muutenkin. Kirkko organisoi siivoustalkoot. Osallistua sai ja ihmiset tapansa mukaan osallistuivat. Pusikoituminen on  ankaraa sateiden jälkeen. Tien pientareet ja joutoalueet siivotaan ja villiintynyt kasvillisuus poistetaan.  Talkoot ovat tarpeen muutama kerta vuodessa. Niistä voi armollisesti vapautua maksamalla vapaaehtoisena verona kirkolle sadan bahtin kertakorvauksen. Summaa (vajaa kolme euroa) ei odoteta vanhuksilta tai muuten huonokuntoisilta. Viidakkoveitsen tai sirpin heiluttelu on meillä kotona ymmärretty riskiksi itselle ja muulle väelle, joten oli maksun paikka. Rouva on lisäksi kustantanut juomat talkooväelle. Käyköön tämä puolusteluksi. Laiskuudelle on selityksensä.

Papaija, malakoo.

Juhlapäiviä on tullut ja mennyt. Kalenterissa ovat olleet uuden vuoden jälkeen Lastenpäivä ja Opettajienpäivä. Molemmat virallisia vapaapäiviä. Lastenpäivä tuli viime vuonna kuvattua ja samassa hengessä on tänäkin vuonna eletty. Kunta ja eri yhteisöt olivat taas rakentanut puitteet keskuspuistoon. Erilaisia pikku esiintymislavoja. Juhlan kohderyhmä  esiintyi hyvin valmistautuneena ja kauniisti puettuina. Hyvin harjoiteltuja tanssinumeroita, yksinlaulua, taikatemppuja. Kaikkea mitä kolme, neljävuotiaista teini-ikäisiin keksivät tuottaa. Toki myös on aikuisten tuottamaa viihdettä lapsille. Mutta ei epäilyksen häivää, kuka on juhlinnan kohde.

Opettajienpäivää ei kummemmin vietetä. Vapaata on koulusta niin opettajille kuin oppilaille. 

Huomenna vietetään kiinalaista uutta vuotta paukkeessa ja räiskeessä. Ihmisten pukeutuessa punaisiin. 

Pomelo, somoo.

Helmikuun 19. on myös buddhalaisen perinteen yksi pyhimmistä pyhistä. Vanmaakhabuutsaa.  Muistetaan sitä, jolloin Buddha ja 1250 opetuslasta kohtasivat. Jälkimmäiset olivat perimätiedon mukaan sattumalta kokoontuneet kuulemaan Buddhan saarnaa. Päivän juhlallisuuksista en osaa sanoa mitään. Se on ymmärtääkseni temppelijuhla, eikä kaupungin katukuva siitä muutu.

Kaupunki kasvaa etelään ja rakennuskanta lähestyy Kluai Phän kylää ja Ban Prasopsukia. Keskeinen vetovoimatekijä lienee  muutaman kilometrin päässä oleva Ratsabaat-yliopisto. Peräti kolme taloa nousee kylän lähettyville, mutta ei itse kylään. Mielenkiintoinen on yksi hankkeista. Sillä on historiansa. Menee vähän juoruilun puolelle.

Yli kolmekymmentä vuotta sitten vähän yli parikymppistä nuorta tunsi vetoa toisiinsa ja päättivät muiden tavoin lyödä hyntteet yhteen. Alku oli hyvä. Nuori mies päätti rakentaa talon perheelleen lähelle kylää. Hanke edistyi, talo sai perustukset, seinät ja vesikaton. Tanakoista harkoista rakennetun. Tapahtui jotakin, ehkä lempi loppui, tai sattui muuta mikä hajoitti suhteen.  Nuori mies löi hanskat tiskiin ja jätti pystyyn nousseen talonsa. 

Kesken jääneenä se oli maanpeittokasvien ja muun luomakunnan armoille. Ei ovia, ei ikkunoita. Myrskyt, sateet  ja helteet riehuivat vapaasti talossa. Se jäi kylätien poskeen muistomerkiksi sammuneesta suhteesta. 

Passionhedelmä, sauvarot.

Muutama kuukausi sitten tuntematon hankki autiotalon omistukseensa. Upseerimies kuulema. Varusmiehiä hyöri pihalla. Alkoi tapahtua. Kasvillisuutta perattiin, pihaa kunnostettiin, aitaa rakennettiin ja talo sai äkisti ikkunat ja ovet.  Talo alkoi valmistua pikavauhtia.  Mikä tässä kiinnostaa? No, tuli kummasti kotimaa mieleen. Puolustusvoimien entisten aikojen komentajan saunan rakennus ja velimies, joka muiden varusmiesten mukana keräili Kattilaisten metsässä puolukoita esimiehensä rouvan talvitarpeiksi.

Niin ja täkäläiset parisuhteet. Otos on pieni, mutta paljolti ne muistuttavat skandinaavista moniavioisuutta. Yksi puoliso kerrallaan, mutta useampi peräkkäin.