Joulun viettoa.

Siirryimme sian vuoteen. Juhlan sankari.

Tuttua juttua edellisestä joulusta. Ei ole uutta näkökulmaa. On luotettava lukijan huonoon muistiin.

Kristikansa valmistautui jouluun niin täällä kuin muuallakin. On tullut mainittua kylän tunnustavan kristinoppia, ympäristön antaessa arvon buddhalaiselle perinteelle. Niinpä joulun vietto  jää hyvin pienen vähemmistön juhlaksi. Vielä vähemmän se jää kulutusjuhlaksi huolimatta kauppiaiden ja markkinamiesten ponnisteluista. Kaupat ovat toki huomanneet  mahdollisuutensa ja yritystä myynnin kasvattamiseen on, mutta menestys ei näytä kummoiselta. Arjen kauppapäivä ennen joulua ei poikkea muusta arjesta. 

Joulua mainostetaan. Joulun teemat ovat tapetilla ja taustamusiikkina soi joulumusiikki. Tai oikeastaan ne muutamat joululauluiksi tunnistetut. Listan kärjessä ”Kulkuset, kulkuset”, jotka helkkäävät lähes jokaisessa kauppakeskuksessa.

15 vuotta sama somistus. Tarttis uusiutua.

Outoa kyllä joulupukin hahmo on melko vähällä huomiolla. Petteri Punakuono seikkailee täällä. Porolla ja poron sarvilla viitataan jouluun ja sen symboliikkaan. Pahvisia ja muovisia, eri tavoilla muotoiltuja sarvia. Niitä on juhlivilla ihmisillä ja palveluammateissa toimivilla. Kaupat ja kuppilat pyrkivät näillä virittämään joulun tunnelmaa. Mutta kuten todettu, menestystä ei ole erityisemmin ollut.

Joulukoristelua ei kodeissa harrasteta, eikä sisätiloihin tuoda rekvisiittaa. Ulkona sitä vastoin riittää välkettä ja värikästä valoa. Kymmeniä metrejä kaikissa väreissä välkkyvää piuhaa. Se mitä laitetaan, se laitetaan ulos. Sysimustassa illassa se on toki upean näköistä.

Ban Prasopsukissa alkoi joulun vietto perjantaina. Usean kymmenen kyläläisen voimin kokoonnuttiin kirkon pihalla olevan ”salaan” tiloihin. Kylän nuorista koostuva yhtye viritteli joulutunnelman. Muutamat puheet ja uskontunnustus. Osallistujille jaetut kynttilät sytytettiin ja hiljaisena kulkueena kuljettiin kohti salin etuosassa olevaa seimeä. Kynttilät hiekkapaljuun ja kotoa mukaan otettu rahakuori seimeen. 

Uuden, nuoren pappiskokelaan saarnan kesto oli melko tarkkaan puolituntia. Aihe taisi olla elämä, koska tunnistin tuskin muuta kuin sanan tsivit / elämä, jonka hän mainitsi  saarnassa 26 kertaa. Tilaisuuden lopuksi oli kylän lasten sommittelema kuvaelma Betlehemin tapahtumista parintuhannen vuoden takaa. Viesti oli selvä huolimatta kompuroinneista, unohduksista ja naurun tyrskähdyksistä. 

Pukin apulaisia

Juhlamenot jatkuivat. Muutaman kymmenen hengen ryhmä lähti viemään joulun sanomaa ja siunausta muille kyläläisille. Edetään talo talolta. Lauletaan lyhyesti virsi, sitten yhteen ääneen lausuttuna pitkähkö thaikielinen siunaus talolle ja sen asukkaille. Joku tervehtijöistä sytyttää punavihreään lyhtyyn asetetun kynttilän ja joukko toivottaa yhteen ääneen vielä hyvää joulua. Talon väki vastaa samoilla toivotuksilla ja antaa hankkimansa pikkupurtavat ryhmälle kiitokseksi. Ryhmä jatkaa matkaansa talolta talolle ja pääsee nukkumaan vasta aamuyön tunteina. 

Yhdessä olo ja kaikin puolin maallinen meno leimasi lauantain. Kokoonnuttiin perhepiirissä tai suvun kesken. Syötiin, mitä missäkin. Erityistä jouluruokaa ei kylässä tunneta. Karaokelaitteet kyllä ja useampaan paikkaan ne olivatkin viritetty. Leuto sää salli ulkona syömisen ja sävelaarteistojen avaamisen. Melua riitti, kuten aina  juhlien yhteydessä.

Outoa ristiriitaa syntyi, kun naapurikylässä munkit samanaikaisesti resitoivat muinaisia tekstejään hautajaisissa jo kolmatta iltaa.

Sunnuntaina oli joulukirkon vuoro. Edettiin vanhan kaavan mukaan. Lapsikuoron laulua, uskon tunnustusta ja vakiopituinen saarna. Tilaisuuden kohokohta  oli kirkonmenojen lopussa. Joululahjojen jako lapsille. Pihalla temmeltäneet piltit alkoivat tilaisuuden lopussa siirtyä kirkon takaosaan. Riemu ja kirkuna olivat tapissaan, kun tavoista poiketen alttarin takaa ilmestyi lanteita keikutteleva joulupukki. 

Kunniavieras

Edellisestä käynnistä oli yli kymmenen vuotta. Oli kokonainen parvi lapsia, joille näky oli ensimmäinen. Meteli nousi huumaavaksi, kun joulupukki heilautti kädessä kantamaansa ämpäriä. Ämpärin täydeltä irtokarkkeja sinkoutui pitkin kirkkoa ja kirkon lattiaa. Siitäkös kuhina. Muovikassien kanssa varustautuneet lapset syöksyivät sinne tänne, eikä yksikään makeisista pelastunut. Lisäksi kirkko jakoi pikkupurtavaa myös säällisessä järjestyksessä, eikä kenenkään tarvinnut poistua tyhjin käsin. Jokaista lasta muistettiin. Aikuiset puolestaan poseerasivat joulupukin kanssa unohtaen täydellisesti, että ehkä lapsetkin voisivat olla halukkaita.

Siirryttiin yhteisruokailuun. Osa kyläläisistä poistui. Osa siirtyi seuraamaan kolmetuntiseksi venynyttä lasten leikki- ja kilpailutapahtumaa. Perinteellisiä pihaleikkejä, jotka taitavat olla samoja ympäri maailman. Ja taas jokainen osallistuja palkittiin. Ajan kuluessa lasten muovikassit täyttyivät. Ahkerimmat kilpailijat keräsivät melkoisen potin. Jos sokerihumala on olemassa niin Ban Prasopsukissa sitä tuona ilta esiintyi.