Kaupungilla

Vanhan kuninkaan kuolemasta tuli vuosi. Varsinainen muistopäivä on viidestoista lokakuuta, mutta käytännön syistä Lampang vietti sitä lauantaina, vapaapäivänä. Muutaman tunnin mittainen muistotilaisuus pidettiin kaupungin keskustassa, viiden kadun risteyksessä. Täkäläinen viiskulma. Väkeä oli kokoontunut melkoinen määrä. Juhlan kohokohta oli satapäinen tanssiryhmä. Valkoisiin asuihin pukeutuneita naisia. Nuorista vanhuksiin. Tanssi oli sitä perinteellistä ja melodia taattua thaitavaraa. Kaunista liikettä, jossa katse kiinnittyy käsiin. Jotakin hypnoottista siinä on. Upea spektaakkeli keskellä kaupungin vilkkainta risteystä. Tanssiesitysten jälkeen ilta jatkui keltaisiin, kuningashuoneen väreihin pukeutuneiden kaupunkilaisten kuorolaululla risteyksen toisessa kulmasta. 

Kello 18:00 sen keskeytti kaiuttimista soiva kansallislaulu. Liikenne pysähtyi ja liike loppui. Kukaan ei kävellyt, autot seisoivat.  Vain kansallislaulu soi. Maassa on tapana soittaa televisiossa, radioissa, kaupungilla maan kansallislaulu aamuisin kello kahdeksan ja illalla kuudelta. Kodeissa se tuskin aiheuttaa kummempia toimia. Sen sijaan kaupungilla ihmiset pysähtyvät, seisovat selkä suorana puolisen minuuttia ja jatkavat toimiaan. Eivät toki kaikki, mutta valtavirtaa se näyttää olevan. 

Katselin joskus ihmeissäni tuollaista näytelmää Bangkokin pohjoisella linja-autoasemalla. Kymmenien ja kymmenien dieselien jyrinä ja ilma sinisenä pakokaasuista. Sinisen katkun seassa puikkelehtivat, asioilleen kiirehtivät ihmismassat  ja kuin taikaiskusta kansallislaulu katkaisi kaiken. Paitsi katkun ja bussien jyrinän. Epätodellinen kokemus.

Tuli mainittua Lampangin kaupungin keskusta. Ei sellaista oikeastaan ole. Ei ole kirkkoa keskellä kylää, jonka ympärille olisi aikojen saatossa syntynyt historiallinen keskusta. Paikkaa, johon matkustavaiset kokoontuisivat ihmettelemään paikallista elämää ja katselemaan toisiaan. 

Viisikulmassa.

Mainittu viiskulma on kaupungin vilkkain liikenneympyrä, jonka keskellä jököttää kellotorni. Ympärillään joitakin mitäänsanomattomia hallintorakennuksia. Siedettävän kävelymatkan päässä olevat Lampangin nähtävyydet ovat harvassa. Niitä toki on, mutta laajalti levittäytynyt kaupunkirakenne kätkee sisäänsä sen mitä elämyksiä etsivä turisti mieluusti näkisi. Ollaan oppaiden armoilla, jotka kuljettavat, mihin kuljettavat. Usein kauppiaalta toiselle.

Jonkinlainen keskusta on siellä mihin paikallinen liike-elämä on keskittynyt. Aikojen alussa kauppaa käytiin Wang-joen rantamilla olevilla kaduilla. Liikenteen kasvaessa se siirtyi muutamaa joen suuntaista katua ylöspäin. Kauppoja, basaareita ja sen semmoista. Myymälöitä toisensa jälkeen. Eikä kaikki ole suinkaan sitä miltä näyttää. Pikkuputiikkiin astuessaan ei aavista, että tilat saattavat jatkua ja laajeta koko korttelin kokoiseksi katetuksi basaariksi, jossa vuosikymmenten ajan on käyty kauppaa ja käydään vieläkin. Myynnissä on kaikkea mahdollista, vaatteita, elintarvikkeita, työkaluja. Puhumattakaan esineistöstä, jonka käyttötarkoitusta voi vain arvailla. Ja taatusti myös ruokapaikka, todennäköisesti nuudelikeittoa. Se arkipäivän lounas. Lähes kaikkea löytyy, mutta ulos vievän tien hakemisessa on vaivansa.

Parikymmentä vuotta sitten valmistui kaupunkiin ensimmäinen moderni kauppakeskus. Se toi tullessaan myös taskulaskinmiehet, jotka ynnäsivät ostovoiman kasvaneen. Sittemmin on toinen toistaan korskeimpia kauppakeskuksia valmistunut parin vuoden välein. Kaupanteko on siirtynyt ja siirtyy näihin moderneihin, ilmastoituihin tiloihin. Ajanmukaisiin vapaa-ajanviettokeskuksiin. Tullaan perheittäin. Lapsille on omat leikki- ja pelimaailmansa, aikaansa tappavalle elokuvateatterit, herkuttelijoille kahvilansa ja pullan tuoksuiset myymälänsä. Paetaan kodin tukalaa kuumuutta. 

Merkille pantavaa, että vajaa parikymmentä vuotta sitten tuossa ensiksi rakennetussa ostoskeskuksessa ei ollut ainuttakaan itsensä hemmottelijoille tarkoitettua paikkaa. Ei jäätelöbaareja, ei kahviloita, ei mitään tällaista. Nyt on toisin. Ostovoima näyttää muuttavan maailmaa. Vanhat basaarit katoavat avarien vapaa-ajanvietto-/ostoskeskusten tieltä, kun kulutusottumukset muuttuvat. Käsitän niin, että täällä poimitaan globalisaation hedelmiä.