 |
| Käsin kääritty. |
On todettava, että tiedän paheista vähän, vaikka ne nuorempana kiinnostivat.
Me pohjoisen Euroopan kansalaiset pidämme itseämme etuoikeutettuina. Asumme maissa, joissa valtiovalta huolehtii esimerkillisesti kansalaisistaan. Sanomme mielellämme, että tämä huolenpito on hyvän yhteiskunnan mittari. Hyväksyimme, ehkä maristen, julkisen vallan huolen tupakoinnin terveydelle aiheutuvista vaaroista ja haitoista. Tupakoinnin vähentämiseksi onkin onnistuneesti nähty paljon vaivaa ja tupakkateollisuuden mielenkiinto onkin siirtynyt länsimaista kohti kolmatta maailmaa, mistä haetaan kasvua bisnekselle.
Thaimaa on vastannut tupakkayhtiöiden haasteeseen. Tupakointia koskevat lait ovat tiukat ja ovat olleet sitä jo vuosikausia. Kun Suomessa vielä rajoituksista käytiin keskustelua, olivat Thaimaassa ratkaisut jo käytössä. Tupakan myynti oli tehty luvan varaiseksi ja varsin harvassa ovat ne kaupat, jotka luvan ovat hakeneet. Tupakkatiskiä ei löydy isoistakaan tavarataloista.
Viimeisiä päätöksiä on, että useita turistien miehittämiä rantoja on julistettu tupakasta vapaiksi alueiksi. Syynä kieltoon näyttää olevan tupakan tumpit, joita arvioitiin vaihtelevien lehtitietojen perusteella löydetyn yli 100 000 kappaletta kahden ja puolen kilometrin matkalta Phuketissa. Sääntöä rikkovat rantaröökaajat voivat saada vuoden vankeusrangaistuksen tai jopa 100 000 bahtin eli yli parin tuhannen euron sakon. Tuomio voi olla myös sekä vankeusrangaistus, että sakko.
Savukerasioiden houkuttelevuutta on minimoitu ja kieltojen vaikutusta on vahvistettu yksityiskohtaisilla erilaisia syöpätyyppejä esittelevillä kuvilla. Rasioissa esitellään ronskimman jälkeen tupakoinnin mahdollisia seurauksia. Tupakoitsijoille suunnattua arjen estetiikkaa.
Ravintoloissa ja julkisissa tiloissa tupakointi on luonnollisesti kielletty. Kiellon piirin kuuluvat myöskin seinättömät ravintolatilat, jotka käytännössä ovat ulkoilmatilaa. Tuuli temmeltää tiloissa vapaasti, mutta tupakoida voi vain kattoa kannattavien pilareiden toisella puolella. Siis ulkona.
Televisio-ohjelmissa ei tupakoida ja jos se jossain käännöselokuvassa tehdäänkin, niin savuttelu on peitetty rasteroinnilla. Tulee mieleen, että miltähän näyttäisi kolmekymmentäluvulla tehty suomalainen elokuva, joissa sen aikaisen hienoston pääasiallinen harrastus näyttää olevan tupakointi. Ehkä rasteroitaisiin koko leffa. Niin paljon savua.
Hinta on tärkeä, sillä se vaikuttaa kysyntään. Rakennuksilla töissä käyvä marlboromies maksaa askistaan lähes kolmen tunnin palkan. Siis aski päivässä, kolmannes tuloista. Toki halvempiakin savukemerkkejä on, mutta kalliita nekin.
Halvin malli on itse tehty, kuivattuun ja ohueksi prässättyyn banaaninlehteen kääritty n. 15 senttinen kääryle. Tötterö täytetään kessulla, jota terästetään tamarindipuun hedelmän siemenistä hakatulla murskalla. Vaikutus on sanoinkuvaamaton ja helpottaa taatusti heikkotahtoista pyörrytyksen jälkeen harkitsemaan raittiita elintapoja.
Tilastoista en tiedä, mutta julkinen tupakointi on harvinaista. Jopa niin harvinaista, että sitä nähdessään, sen huomioi. Ja näin on hyvä.
Alkoholin suhteen ollaan vapaamielisempiä. Ehkä johtuen siitä, että alkoholi ei näyttele kovinkaan suurta osaa ihmisten arjessa. Toki naukkaillaan, mutta se jää pääasiassa erilaisten juhlien yhteyteen. Jotakin ongelmaa ovat päättäjät alkoholin käytössä kuitenkin havainneet, sillä muutamia vuosia sitten myyntiin tuli rajoituksia. Myynti kiellettiin kolmeksi tunniksi iltapaivällä kello kahdesta viiteen. En osaa sanoa mikä huoli, tai syy oli päätöksen takana. Luulisi, että mahdolliset pitkät kosteat lounaat ainakin kuivuivat. Toinen asia on kuinka näitä säädöksiä noudatetaan esimerkiksi turistikeskuksissa, tai pikku puodeissa.
Alkoholia myydään lähes kaupassa kuin kaupassa. Ennen myös huoltoasemilla, mutta liikenneturvallisuuteen viitaten myynti niissä lopetettiin. Suomessa panimoteollisuus ja valtiovalta ovat asettaneet tavoitteet toisin.
Alkoholin nauttiminen ravintolassa onkin oma juttunsa. Olutta toki löytyy. Erinomaisella taidolla pantua, joka ei häpeä eurooppalaisten oluiden rinnalla. Vahvempia juomia ei tavallisista ravintoloista löydy. Puute on korjattu näppärästi. Asiakas tuo tullessaan oman pullonsa, antaa sen tarjoilijalle, joka sitten asianmukaisesti täyttää lasit pitkin iltaa. Pikku tippi tarjoilijalle vaivannäöstä. Vajaaksi juotu pullo kainaloon pois lähtiessä. Käytäntö on kätevä. Ravintola ei joudu pitämään kalliita juomavarastoja ja asiakas saa huppelinsa kohtuuhintaan.
Tähän väliin thaikielen tietoisku. Olla humalassa, pienessä sievässä, on thaiksi ”mau”. Kännissä, ankarasti juovuksissa, on puolestaan ”maumau”. Yksinkertaista.
Muusta huumetilanteesta ei pikkukylässä asuvalla ole käsitystä. Aikoinaan puhuttiin paljon vuosituhannen alkupuolella käynnistetystä huumeiden vastaisesta sodasta, mutta ei se tavallisten ihmisten arkeen ulottunut. Enemmän ehkä olivat esillä erilaiset työkykyä parantavat piristeet. Lienevätkö olleet amfetamiinipohjaisia vai mitä, mutta nykyisin ihmisten puheet näistäkin ovat laantuneet.
