Thaimaassa vieraillut on nähnyt talojen pihalla, arvokkaalla paikalla alttarin näköisen rakennelman. Niitä on hotellien, valtion virastojen, asuinrakennusten edustoilla. Pankeilla on omansa, kuten kouluilla, huoltoasemilla, postilla jne. Useimmiten ne ovat hyvin hoidettuja ja kauniita. Niihin viedään ruokaa, juomaa, kynttilöitä, mitä milloinkin. Antropologit sanovat niitä haltiantaloksi.
Talossa asustaa phii, henkiolento, haltia. Kerrotaan, että alttari rakennetaan harkitusti päärakennusta komeammaksi. Silloin pahoissa aikeissa oleva haltia ottaa sen käyttöönsä ja jättää pihapiirin muut rakennukset rauhaan, eikä aiheuta huonoa onnea ja vastoinkäymisiä sen asukkaille tai siellä työskenteleville. Phii on pihapiirin yliluonnollinen asukas ja sen kanssa on opittava elämään sovussa. Siksi sille uhrataan: ruokaa, juomia ja alkoholiakin.
Taustalla lienee se agraarikulttuurissa elänyt ajatus, että paikoilla on haltijansa. Kuten oli saunoillakin tonttunsa. Se että perinne elää täällä näinkin voimakkaana johtunee siitä, että buddhalaisuus ei ole samalla ponnella pyrkinyt nitistämään vanhoja perinteitä. Se on lempeä usko verrattuna oikeaoppisuutta vahtineisiin kristinuskoon ja islamiin. Buddhalaisuus ei ole ollut niin keskusjohdettu, eikä tiukasti organisoitu, kuin meille tutummat uskonnot paaveineen. Kylillä oli ennen omat temppelinsä ja munkkinsa, jotka tulkitsivat Buddhan oppia kuka mitenkin. Omien kykyjensä mukaan. Se ehkä selittää sitä, että animismilla on vahva jalansija.
Taustalla lienee usko jälleensyntymään. Kuka siihen uskoo, kuka ei. Ei voi kuitenkaan olla niin, etteikö valtauskonto jättäisi jälkiä ja uskomuksia myös tapakulttuuriin. Siitä löytyy myös selitykset moniin arjen ilmiöihin. Kylässä asunut iäkäs rouva kuoli viime kesänä. Samanaikaisesti mehiläiset rakensivat poikkeuksellisen valtavan, metrin mittaisen pesän yli kymmenen metriä korkean vesisäiliön huippuun. Ihmisten mielissä asiat yhdistyivät.
Hautajaisilla on merkityksensä. Niissä tulee noudattaa hyviä tapoja ja vainajan arvokkuutta korostavia riittejä. Jos näin ei tehdä saattavat kuolleiden henget jäädä harhailemaan, eikä henki ei löydä ulospääsyä elävien ja kuolleiden välitilasta. Itse olin jotakin todistamassa, kun istuttiin kuistilla eräiden hautajaisten jälkeen. Oli kulunut muutama päivä hautajaisista, ilta oli pimeä ja kylä hiljainen, kun kymmenet koirat aloittivat surkean ulvonnan. Pöydän toisella puolella istunut kumppani hätkähti ja kysyi joko on seitsemän päivää hautajaisista. Ei ollut. Ilmeni, että seitsemän päivää vainajan henki on tarkkailee muistotilaisuuksia ja hautajaisia. Mikäli ne eivät ole vastanneet odotuksia, vainaja saattaa jäädä harhailemaan mainittuun välitilaan ja aiheuttamaan harmeja. Koirat vaistoavat vaeltavan sielun.
Phii elää ja voi hyvin modernissakin folkloressa. Tuskin täkäläistä tv-sarjaa, etteikö yhtenä keskushenkilönä ole phii. Joskus ystävällismielinen, joskus ei. Kuitenkin aina valmiina aiheuttamaan odottamattomia juonen käänteitä.
Lampangin kaupunki sijaitsee laaksossa ja matka luoteeseen Chiang Main kaupunkiin kulkee vuorten yli. Nykyisin sadan kilometrin matka moottoritietä pitkin taittuu puolessatoista tunnissa. Ennen moottoritietä kulku oli vaivalloista ja altista onnettomuuksille. Tie korkeimmalle kohdalle Doi Khuntaniin onkin syntynyt iso muistopuisto, jossa on ehkä satoja haltijantaloja tiellä onnettomuuksissa menehtyneiden muistoksi. Omaiset ylläpitävät niitä. Tapana on, että ohi kulkiessaan autoilijat soittavat torvea, ketkä kerran, ketkä kaksi. Haetaan paikan haltialta varjelusta matkalle. ”Tähän tullessa kaikki on hyvin, toivottavasti perille asti.” Samanlainen puisto on myös matkattaessa kohti pohjoista Chiang Raihin. Samat pyynnöt varjeluksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti