Kirkollisia kuulumisia

Virsi-ilta.

Palataan vielä näihin kirkollisiin menoihin. Lähinnä sen vuoksi, että kylän yhteiset toiminnot näyttävät kaikki kanavoituvan tavalla tai toisella kirkon piiriin. Ei ole paljon muuta yhteistä. Seurakunnan toiminta on palautumassa normaaleihin uomiinsa, sunnuntaisiin jumalanpalveluksiin. Säät lämpenevät ja päivien kuumuus pitää ihmiset sisätiloissa, tai pilveksessä, kuten meilläpäin sanottiin. Kylä sananmukaisesti hiljenee. Pääsiäinen on seuraava suurempi juhla. Kalenteri ei moista juhlaa tunne, mutta monet ottavat työstä kuitenkin vapaata. Pääsiäinen on se aika vuodesta, jolloin muistetaan vainajia. Käydään haudoilla ja tapaillaan sukulaisia.

Tammikuun alusta lähtien on kylässä vietetty virsi-iltoja. On kokoonnuttu talojen pihoille tai porttien edustoille. Tilaisuudet ovat koruttomia. Joku lukee raamattua, selittää sitä ja välillä rukoillaan. Illat alkavat kylän perältä ja etenevät kohti kirkkoa muutama talo kerrallaan. Vastuu illanvietosta lankeaa kahdelle tai kolmelle talolle. Talot sopivat keskenään mahdollisista järjestelyistä ja tarjoilusta. Jotakin pientä, hedelmiä, pikkuisia pullia, tai muuta kevyttä vatsan täytettä. Kun paikasta on sovittu nostetaan neonvaloristi aitaa vasten ja levitetään matot vieraita varten. Tilaisuus on valmis alkamaan.

Kiitospäivä kirkossa

Rutiinilla meni meidänkin osuutemme. Naapurin Baan toi ristin, ripusti sen aitaan, Khai toi matot levitettäväksi portimme eteen. Väkeä tuli nelisenkymmentä henkeä, pääasiassa naisia, mukanaan lapset, sekä vanhuksia. Kolehti kerättiin ja tuotto pienistä summista huolimatta oli kohtuullinen ja tietysti tarpeen. Vähän yli puolen tunnin tilaisuus päättyy ”isäntätalojen” järjestämään tarjoiluun ja yleiseen puheensorinaan. Yhtä nopeasti kuin tilaisuus nousi pystyyn, yhtä nopeasti se purettiin. Varat menevät kirkon toimintaan, nuorten koulutusmahdollisuuksien parantamiseen.

Jatkuva  varojen keruu koetaan välttämättömäksi. Kirkko tarjoaa kylän nuorille harrastusmahdollisuudet. Kirkkorakennus toimii kuten seurojentalo. Kylän nuoriso voi halutessaan käyttää sitä omiin toimiinsa. Bändikin harjoittelee siellä. Siellä voi tutustua tietotekniikkaan ja yleensäkin seurakunta mahdollistaa harrastuksia ja tarjoaa keinot tutustua moderniin teknologiaan, joka muuten jäisi vähävaraisilta haaveeksi.

Lounasta odotellessa.

Virsi-iltojen lähes päivittäisen sarjan päätös oli tammikuun viimeisenä lauantaina. Oman kylän väki ja muukin kristikansa kokoontui kylän kirkkoon. Vuosittainen juhla kulkee suorana suomennoksena ”Kiitokset Jumalalle” nimellä, siis jonkinlainen kiitospäivä. Kun seurakunnan juuret ovat amerikkalaisessa lähetystyössä, niin on lupa olettaa, että tapa on tuotu sieltä. Tupa oli täynnä ja pappi saarnaamassa. Kylähän on ollut ilman pappia, sillä edellinen solmi avioliiton kanadalaisen uskonsisaren kanssa ja kiertelee nyt maailmaa onnellinen hymy huulillaan.

Hengellistä työtä on johtanut joku uskoon perehtynyt kyläläinen. Hyvin on kyllä selvitty. Epäonnea on ollut aikaisempien pappienkin kanssa. Eräs venytti sunnuntain rutiinihartaudet yli kahden tunnin mitaisiksi. Kun kylän rouvilla ei ollut mahdollisuutta pitää kotona odottavaa ukkoaan nälässä, niin pappi joutui lähtemään ja tilalle tuli lyhytpuheisempi.

Myyntitiski parin vuoden takaa.

Kirkonmenojen jälkeen asetuttiin aurinkokatosten alle valmiisiin ruokapöytiin. Tarjolla oli, ei enempää, eikä vähempää, kuin viiden ruokalajin lounas. Hilpeissä merkeissä syötiin, kun muutaman metrin päässä aloitettiin huutokauppaa seurakuntalaisten tuomista tuotteista. Kaloja, sammakoita, vihanneksia, kasvien taimia, kaikkea mitä oma maa tuottaa. Väki söi ja osallistui. Kilpaa huutaessa hinnat nousivat ja oltiin  valmiit maksamaan satasia muutaman kympin tuotteista. Harkittua kyllä. Varat menivät kirkon toiminnan tukemiseen. Ihan mukavaa yhteisöllisyyttä.