Kylään kauppa

Ihmiset sanovat vuodenaikoja olevan kolme. Kylmä-, kuuma- ja sadekausi. Kylmäkausi tekee nyt tuloaan. Erityisen kylmä se ei ole. Päivän lämpötila voi laskea alle kolmenkymmenen ja yöllä viiteentoista. Meille toisen ilmanalan ihmisille se on mitä mukavin. Ikuinen kesä. Turistin unelma. Aamuisin ei tarvitse kurkistaa verhojen takaa paistaako aurinko. Kyllä se paistaa. Kylmäkausi on sateeton ja luonto muuttuu kuukausien kuluessa rutikuivaksi. Kuumuus hiipii kuvaan maaliskuussa.  Sateen odotuksessa puut uusivat lehtensä. Jopa näihin säihin tottuneet paikalliset huokailevat kuumuutta. Huhtikuun lopun maisema on erikoinen. Kukkivia puita muuten ruskeassa maisemassa. Yksittäisiä rajujakin ukkosmyrskyjä. Sateet tulevat kesäkuussa ja jatkuvat tänne marraskuuhun. Luonto herää. Ilma on kuumaa ja kosteaa, maaperä märkää ja vettynyttä. Hiostaa.

Ensimmäinen kauppapäivä

Viikonlopun merkittävin asia tapahtui Prasopsukissa, Onnelliseksi tulevien ihmisten kylässä. Juhlallisin menoin, lauluin, puhein ja yhteisellä lounaalla, avattiin kauppa tänne sadan viidenkymmenen ihmisen yhteisöön. Kaupparakennuksen kustansi kunta ja kun muuhun määrärahat eivät riittäneet, niin kirkon johdolla me kyläläiset kaivoimme kuvetta ja ostimme viidellä kympillä (euro) osuuksia kaupasta ja näin saatiin tavaraa hyllyille. Kauppa on kooltaan vaatimaton ja vähäisillä hyllyillä vain kuivatavaraa, mutta hyvä näin. Oiva alku.

Kuva on vanha. Nyssykät ja pussit ovat vain lisääntyneet.

Näihin päiviin ihmiset ovat hankkineet jokapäiväisen leipänsä ja välttämättömät hyödykkeensä kuka mitenkin. Työssä käyvillä ja kaupungissa liikkuvilla ei ole ollut ongelmia, mutta on koko joukko ihmisiä, pääasiassa vanhuksia, jotka eivät juuri kylästä poistu. Heitä on palvellut kylissä kiertävä mopomyymälä.  Nainen, mopo ja monen monta mopon sarvista ja muista ulokkeista roikkuvaa muovikassia täpötäynnä tuoretorin tuotteita. Joskus, epäsäännöllisesti kylässä poikkeaa taloustarvikkeita myyvä avolava.

Taloustarvikkeita tarvitsijoille.

Viime viikon vaihteen Loi Krathong oli yksi Thaimaan vuotuisista juhlista.  Se on kaksipäiväinen ja vietetään marraskuussa täyden kuun aikaan. Ensimmäisen päivän ilta on juuri se, jolloin ihmiset kokoontuvat vetten ääreen pienten lootuksen muotoisten kukkaveneiden kanssa. Täällä ne lasketaan kaupungin halki virtaavaan Wang-jokeen. Tunnelma on unen omainen. Täysikuun valaisema ilta, peilityyni vedenpinta, paikallinen musiikki ja oudot seremoniat. Joella purjehtivat erilaisin symbolisin eläimin somistetut laivat, jotka tuovat oman eksoottisen lisänsä juhlintaan. Tarkoitukseen toki sopii pienemmätkin purot ja kastelukanavat.

Yksi monista.

Toisen päivä illan juhlistaa halki kaupungin etenevä karnevaalikulkue. Eri koulut, oppilaitokset ja työyhteisöt ovat valmistelleet kulkueeseen koristeellisia kulkuneuvoja. Kyydissä opiskelijoita, kauniisiin perinneasuihin pukeutuneita nuoria. Tunnelmaa, ilman humalaista möykkäämistä.