Kotinurkilta

Mieluisia vieraita ruokkimassa outoja kärsäkkäitä.

Joulun alla aamun lämpötila käväisi alle kymmenessä asteessa. Se ehkä hymyilyttää, mutta lämmöksi on se vähän. Ulkolämpötila, mutta täkäläisissä laudoista tehdystä rakennuksissa myös sisälämpötila. Talot suojaavat auringonpaahteelta ja vesisateelta, mutta ei suinkaan kylmyydeltä. Elämäntapa, rakennukset ja kaikki muutkin puitteet ovat kuumuuden torjuntaan. Kaasuhellaa ja nuotiota lukuunottamatta lämmönlähteitä ei ole. Vällyt ovat pelastus. 

Tiilitalojen ilmapumppujärjestelmät on viritetty viileän ilman tuottamiseen. Autossa on toki ilmastointi, mutta sekin puskee vain kylmää. Tiilitalojen etu kuitenkin on, että päivän aurinko lämmittää rakenteet ja ne luovuttavat edes vähän lämpöä yön kylmyyteen. Järkevä ystäväni kysyi irtopattereista, olisiko niistä apua. Varmaan olisi. Mutta niin olen itsekin sisäistänyt tämän jatkuvan kuumuuden ja sen välttelyn, että kertaakaan ei ole tullut edes mieleen. Kylmä on otettu vastaan kerran vuodessa tapahtuvana luonnonkatastrofina, jolle ei vain voi mitään. Onneksi viranomaiset ottavat asian kuitenkin vakavuudella. Kunta jakaa köyhimmille vanhuksille täkkejä. 

Ilmastointilaitteen puhdistusta.

Varakkaammat asuvat tiilitaloissa, mutta vähävaraisemmat enimmäkseen perinteisissä lautataloissa. On puhuttu, että hypotermiaan olisi kuoltu näissäkin lämpötiloissa. Miten lie? En tiedä miten lähes jatkuvaan kuumuuteen tottunut keho reagoi kylmyyteen. Normaalisti kylmän kauden yölämpötilat laskevat 16 asteeseen ja ovat siellä jopa muutaman viikon. Sen alle menevä on poikkeusta. 

Kylässä uusivuosi otettiin vastaan vaatimattomin menoin. Mitään yhteistä juhlaa ei ole. Kyläläisiä kokoontui aattoiltana muutamille pihoille ystäväillallisille. Niinkuin aina, ruoka on kaikkien tapaamisten keskiössä. Sen ympärille rakentuu yhdessä olo ja seurustelu. Säät ovat lähes poikkeuksetta suotuisat ja kun trooppinen ilta luo pehmeät puitteet, niin mikä ettei ulkona istuttaisi. Äänentoistolaitteet, sun muut kaiuttimet tuodaan pihalle. Syömisen ja juomisen lomassa paikallinen sävelaarteisto saa kyytiä. Karaoke on täälläkin kova sana, eikä puutteellinen laulutaito ole edes hidaste. Sama väki, joka pitää arvossa hyvää käytöstä ja huonona äänen korottamista, tekee juhliessaan kaiken juuri päinvastoin. Melu on melkoinen. Irtoavat desibelit ylittävät kaiken kohtuuden, eikä kylässä kukaan nuku, mutta ei myöskään käy valittamassa. Meluisat juhlat ovat maan tapa. Äänekkäimmät ja kestoltaan pisimmät ovat kun uudisrakennus valmistuu. Siihen juhlaan eivät illan tunnit riitä. Tällä kertaa kylän juhlat päättyivät jo heti puolen yön jälkeen.

Kaupungilla menot olivat rauhallisemmat. Keskusta oli somistautunut kirkkain valoin. Myyntikojuja, katukuppiloita, sopuisasti vaeltelevia ihmisiä tungokseen saakka. Väkeä riittää. Osa Bangkokin miljoonista ihmisistä kipuaa autoonsa ja matkaa tänne nauttiakseen pohjoisen raittiin viileästä vuoristoilmasta. Päämääränä pohjoisen kaupungit ja vuoristoseudut.  Se tietää pohjoiseen meneville harvoille valtateille uskomattomia ruuhkia. Hinta on kova. Uutisissa kerrottiin tuhansista liikenneonnettomuuksista, 4000:sta loukkaantuneesta  ja 423:stä kuolleesta. Kaikki tämä seitsemässä päivässä.

Rauha rikkoutui Ban Prasopsukissa.

Eikä vain valtateille, vaan hotellit, majapaikat ja sukulaisten makuuhuoneet ovat täpötäynnä vierailijoita. Pohjoinen on väenpaljoudesta pullollaan. Joulun tienoo, pääsiäisen tavoin, on aika, jolloin tervehditään kaukana asuvia sukulaisia. Ihmisillä on pitkiä vapaita. Thaimaassa on lisäksi pikku erikoisuus vapaapäivien suhteen. Mikäli kansallinen juhlapäivä osuu lauantaiksi, tai sunnuntaiksi, siirtyy vapaa seuraavaksi arkipäiväksi. Suomessa lauantaiksi osunut loppiainen olisi tämän mallin mukaan tuottanut vapaan maanantain. Ei hassumpaa.