Omassa kuplassa

Omassa kuplassa ollaan.

Hesari uhrasi paljon palstatilaa etsiessään totuutta Thaimaasta. Jännityksellä odotan milloin saksalaista naista ja maan tapaa arvioidaan Reeperbahnilla heiluvan seksiaddiktin analysoimana. Totuutta katseltiin pienestä aukosta, ja luotiin uutta.  Jos ei totuutta niin ennakkoluuloja kuitenkin. Turistien miehittämä rantapaikka tuskin luo oikeaa kuvaa maasta ja sen ihmisistä. Vaikea sanoa voiko oikeaa kuvaa edes olla, vai onko tyydyttävä useaan totuuteen? Jokainen voi vääntää mieleisensä. 

Koska Lampang on pieni kaupunki ja Ban Prasopsuk vielä pienempi niin kerrottakoon miltä asiat täältä käsin näyttävät. Katsellaan vielä ahtaammasta aukosta. Kaupungissa on paljon nuoria naisia. Huomattavan paljon, joka johtuu siitä, että kaupunkiin on keskitetty provinssin korkeampaa opetusta antavat yliopiston ja koulut. Tulevia opettajia, sairaanhoitajia ja elinkeinoelämän palvelukseen valmistuvia iloisia, tulevaisuuteen katsovia nuoria. Nuorison sukupuolten väliset suhteet  näyttävät ulkopuolisen näkökulmasta katsottuna olevan tasa-arvoiset ja mutkattomat, kuin missä tahansa läntisessä Euroopassakin. Se on aika paljon se. Opiskelemaan päässeet ovat onnellisessa asemassa ja etuoikeutettuja. Heillä on edessään melko turvallinen polku. Sijoittuminen työmarkkinoille on likipitäen varmaa. 

Naisen asema on perinteisesti ollut vahva. Heitä on korkeissa julkisissa viroissa, liike-elämän johtavissa asemissa, tutkijoina, jne. Maallikon silmällä ei havaitse merkittäviä eroja tasa-arvon mallimaiksi itsensä nimittäneisiin pohjoismaihin. Täällä kerrotaan, että vanhan tavan mukaan palkkatyössä käyvä mies tuo tilipussinsa vaimolle.  Viralta pantu, takavuosien pääministeri kertoi asiaa kysyttäessä myös toimivansa näin. Hän tosin oli miljardööri, joten varaa oli. Mutta eikös ne aitan avaimet killuneet myös suomalaisen emännän vyötäröllä?

Suomalainen on kasvanut melko harvinaisessa yhtenäiskulttuurissa. Käymme samat koulut, kuuntelemme samat uutiset, ihailemme samoja julkkiksia, laulamme samoja lauluja ja puhumme samaa kieltä. Eikä mielipiteitä maahan mahdu kuin yksi kerrallaan. Suurimmassa osassa maailman maita näin ei ole. Suomalaiselle ei tule hevin mieleen, että on maita, joissa Suomessa opitut tavat ja totuudet eivät päde. Moraalikoodit ovat erilaiset. Ei paremmat eikä huonommat, vaan erilaiset.

Thaimaa on pitkä. Etelän ja pohjoisosien ero on suuri. Etelän islamin uskoisista maakunnista pohjoisen vuoristoheimoihin. Väliin mahtuu kulttuureita, heimoja, kieliryhmiä.  Osa kansasta on vasta siirtynyt, tai siirtymässä rahatalouden piiriin, kun vauras keskiluokka kaupunkiseuduilla elää täysin länsimaistyyppistä elämää. Eriarvoisuus on suurta, taloudellinen ja sosiaalinen edistys vaihtelee alueittain ja sosiaaliryhmittäin. Oppivelvollisuus on ja se toteutuu, mutta sen toteutumisessa on suuria alueellisia ja laadullisia eroja.

Koululaitos työntää työmarkkinoille myös nuoria, joiden opilliset valmiudet ovat niin ja näin. Jatkuvasti kasvava, erityistä osaamista ja oppimisvalmiuksia vaativa elinkeinoelämä tarjoaa työtä ennenkaikkea paremman koulutuksen saaneille. Vähäiselle koulutukselle jääneen naisen asema työmarkkinoilla on kehno. Raskasta ruumiillista, tai eteen osuvaa silpputyötä. Kun muistetaan tyttöjen elatusvelvollisuudet omia ikääntyneitä vanhempiaan kohtaan, niin ei ihme että kaikenlainen palkkatyö kelpaa. Sitä tietysti tarjoavat etelän turistikohteet tuhansine baareineen ja kapakoineen. Nälkäpalkalla juottamaan tiskin takana röhkivää asiakasta. Töihin juuri siihen saumakohtaan, jossa löysä raha ja niukkuuden luoma näköalattomuus kohtaavat.

Onnenpotku, jos läntinen lomalainen iskee silmänsä ja vieläpä tositarkoituksella.

Vähäiselle koulutukselle jäänyt thaimaalaistyttö ei juuri tiedä muista maista, eikä länsimaisesta elintavasta ja elintasosta. Hän näkee turistien runsaan rahankäytön ja läntisten saippuasarjojen todellisuuden. Ja vetää väärät  johtopäätökset. Suurin odotuksin, mutta heppoisin perustein ja vähin valmiuksin ollaan valmiit lähtöön. Avioliittoja syntyy. Jotkut niistä kestävät, jotkut eivät. 

Avioliiton kariutuessa kaukana kotimaastaan ja turvaverkostoistaan asuva ihminen on heikoilla. Kielikynnys on todellinen. Vaikka puhekielen saisikin hallintaan, niin siitä on pitkä matka luetun ymmärtämiseen. Puhumattakaan suomalaisillekin vaikeuksia tuottavasta virkamiesten kapulakielestä. Tämä koskee enenevässä määrin myös kaikkia julkisen vallan tarjoamia, elämän helpotukseksi tarkoitettuja nettipalveluita. Käynnissä oleva kehitys vaikeuttaa tietysti kaikkien maahan muuttavien asemaa. Luku- ja kirjoitustaidoton on nykymaailmassa melko osaton. 

Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki Thaimaasta muuttajat eivät suinkaan eivät muuta Suomeen Pattajan baarien kautta. Polkuja on monia, kuin myös parisuhteita, jotka kestävät. On ahkerien ihmisten menestystarinoita, mutta se ei kiinnosta. Prostituutiossa kun on jotakin perin tuhmaa ja kiehtovaa.  Sitä kauhistellessa ja päivitellessä voi tuntea myös mukavaa paremmuuden tunnetta.  Unohtuu, että prostituutiota on aina siellä, missä köyhyys ja vauraus kohtaavat. Toki muistamme mitä venäläisistä naisista ajateltiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, tai virolaisista. Kokonaisia kansoja leimataan marginaalisen pienen, tukalassa tilassa olevan naisvähemmistön vuoksi.