Perheestä

Kylä, Ban Prasopsuk.            Kuvakaappaus. Lähde: Google Maps.

Aikomus on kirjoittaa perheestä ja siitä kuinka se täällä käsitetään. Tiedän olevani heikoilla jäillä, koska monet perheiden sisäiset järjestelmät ja käytännöt ovat jääneet osin ymmärtämättä. Pitäisi syntyä ja kasvaa tähän kulttuuriin.

Ulkoiset seikat toki ymmärtää. Näkeehän sen, että lapsiluku on romahtanut. Se on kuin kotosuomessa konsanaan. Lisääntymisikäisissä perheissä on yksi tai kaksi lasta. Nykyisten isien ja äitien vanhempien sisarusparvet olivat toista luokkaa. Peltotyö tarvitsi käsiä. Elinkeinorakenteen muutos on tässäkin taustalla. Maatalous menettää  merkitystään ja palkkatyön osuus kasvaa vauhdilla. Tyttöjen koulutus on arvossaan ja työmarkkinat avautuvat naisille. Palkkatyö pankeissa,  toimistoissa ja yleensä palveluammateissa kasvaa hurjaa vauhtia. Muutos tuo tullessaan arkiset ongelmat. Päivähoitoa, eikä julkista liikennettä ole. Isovanhempia, tai heidän vanhempiaan ei voi lastenhoidolla kohtuutta enempää kuormittaa. Eikä mopon selkään neljää enempää mahdu.

Kärsimyshedelmä, passion. Symmetrian kauneutta.

Maailmassa, jossa ei ole sosiaaliturvaa on suvun tuoma turva ensiarvoisen tärkeä. Sukujen asema on edelleen vahva. Miten sukukäsite kulloinkin ymmärretään riippunee suvun tai perheen yhteyksien kiinteydestä. Ei voi puhua perheestä tarkoittamalla isää, äitiä ja lapsia. Ydinperhettä suomalaisessa mielessä kun ei ole. On läheisistä sukulaisista muodostuva muodostuva suurperhe. Kaikki auttavat toisiaan, jopa tavalla, joka saa suomalaisen pyörittelemään silmiään. 

Suvun keskinäiset siteet ovat lujat. Jos joku suvun jäsenistä mokaa, niin suku auttaa. Jos hän mokaa uudestaan niin suku auttaa. Jos joku menee kauppaan niin hän tuo omalla kustannuksellaan myös sukulaisille jotakin. Jos joku keittää riisiä niin osa viedään sitä tarvitsevalle sukulaiselle. Loputonta keskinäistä sukuverkostoa vahvistavaa palvelusten vaihtoa.

Jos jonkun lapsi tarvitsee päivähoitoa niin suku auttaa. Joka aamu ikäiseni isoisä mopoilee tai pyyhältää autollaan kolme, neljä vuotiaan tyttärentyttären päivähoitajaksi.  Pienessä lähipiirissäni tiedän myös tapauksia, joissa lapsi jätetään vuosiksi sukulaisten kasvatettavaksi. Se ei herätä kummoistakaan keskustelua. Asiaa pidetään luonnollisena. Lapsista kuitenkin pidetään hyvää huolta ja he ovat pienestä pitäen mukana kaikissa kylän toiminnoissa.

Kalastusta Wangjoella.

Ikää kunnioitetaan ja vanhempien käsityksiä arvostetaan. Perheen vanhimpia kutsutaan isäksi ja äidiksi huolimatta muodollisesta perhesuhteesta. Ikäjärjestystä kunnioitetaan myös sisarusten kesken. Vanhemmat sisaret ovat jonkinlaisia auktoriteetteja nuoremmille. Juteltaessa niitä näitä, puhuttelija lisää puhuteltavan etunimen eteen liitteen, joka kuvaa juttelijoiden keskinäistä ikäjärjestystä ja arvostusta. Etuliitteitä on pilvin pimein. Pii (isosisko se ja se), noong (pikkusisko se ja se) lung (vanhempien vanhempi veli, kohteliaisuusliite vieraalle), taa (isoisä se ja se) ja edelleen.

Kylässä, jossa ihmiset tuntevat toisensa kulkevat nimet tietysti yli perhe- ja sukurajojen. Lähes kaikilla on joku etuliite kuvaamassa asemaa yhteisössä.

Vanhemmuuden kunnioitus saa myös muotonsa tapakulttuurissa. Songkranjuhlien aikaan nuoret menevät omien, tai jopa täysin vieraiden vanhusten luo pyytämään siunausta ja onnea tulevalle vuodelle. Siunaus tapahtuu pirskottelemalla vettä siunattavan hiuksille.

Joskus sataa.

Kaunis  tapa on myös häissä tapahtuva vanhempien kiittäminen. Morsian ja sulhanen menevät etupenkissä istuvien vanhempiensa eteen ja polvistuvat. Polvillaan,  kädet vai-asennossa he kiittävät monisanaisesti saamastaan rakkaudesta ja huolenpidosta. On jäähyväisten aika.

Täkäläinen tapahan on että tyttärien vastuulle on sälytetty ikääntyneiden vanhempiensa hoito ja hyvinvointi. Tapa saattaa aiheuttaa yllätyksiä pienperheeseen tottuneelle suomalaiselle. Kuulee hämmästynyttä mutinaa siitä missä mitassa tulisi osallistua vaimon sukulaisten elatukseen. Auttaisiko vaimon sedän tai tädin taloutta ja pitäisikö vaimon vanhemmille rakennuttaa oma talo? Kysymyksiä on ja ne kumpuavat suomalaiselle oudoista paikallisista tavoista ja thaimaalaisten siitä oletuksesta että eurooppalaisen kukkaro on pohjaton.