Vuoden vaihtuessa

Kaikkea keramiikasta

Joulua odotellessa säät viilenevät. Aamun lämpö tänään 12 astetta. 

Joulukuun alussa pidettiin vuotuiset keramiikkamessut. Lampangin seutu on vahvaa keramiikkateollisuuden aluetta. En tiedä mitä kaivannaisia keramiikkateollisuus tarvitsee, mutta päätellen tuotannon laajuudesta aineksia löytyy. Suuret ruskohiilikaivokset sijaitsevat parinkymmenen kilometrin päässä Mä Moon alueella. Pohjoiseen mentäessä eteen tulevat sementtilouhimot ja –tehtaat. Alueella on suuret määrät kaiken kokoista keramiikkateollisuutta alkaen erilaisista nyrkkipajoista ison mittaluokan tehtaisiin. Tuote-esittely järjestetään vuosittain messuilla, joissa lukuisten esittelijöiden voimin tuotteita markkinoidaan. En ihmettelisi, vaikka osa suomalaista keramiikkaa valmistettaisiin täällä.

Buddhalainen kalenteri ei pahemmin häiriinny joulun vuoksi. Merkintä kyllä löytyy. Kauppiaat takovat ostohysteriaa soittamalla taustamusiikkina samaa tingeltangelia, kuin tavaratalot ympäri maailmaa. Jonkin verran on jouluaiheista koristelua. Kulkuset helkkäävät, mutta viesti tuntuu kaikuvan kuuroille korville. Kaupunkikuva on arkinen. Tavaratalojen ja kauppojen myyntiponnistuksetkin näyttävät aikaisempiin verrattuna vaisuilta. Uusi, tuleva vuosi ja sen vastaanotto näyttää kauppiaan kannalta olevan kiinnostavampi.

Joulupäivät ovat tavallisia työpäiviä, joten Ban Prasopsukin kylässä joulua vietetään kahdessa osassa sovittelemalla se viikonlopulle. Perjantaina kokoonnutaan kirkon pihalle. Paikka on ”salaa”. Seinätön pilareiden varassa seisova katos. Rakennus, joka löytyy kaikkien temppeleiden ja kirkkojen pihalta. Siellä yleensä järjestetään juhlat, yhteisruokailut ja kylän tapahtumat. Näin myös perjantaina. Juhlan alkuosa noudattelee kristillisen tilaisuuden kaavoja ja sen jälkeen kylän nuorison ja lasten suunnittelema ja näyttelemä joulukuvaelma. Yksi on sen osalta varmaa. Jokainen muksu pääsee näyttämölle. Näin on tietysti hyvä.  Näytelmän aloittaminen aina sujunut, mutta päättämisen kanssa on ollut vaikeuksia. Nuori näyttelijäkaarti on innostunut roolistaan ja niinpä kuvaelmat venyvät ja venyvät. Kun tilaisuus päättyy, osa seurakunnan jäsenistä lähtee viemään virsilaulutervehdyksen kaikkiin koteihin.

Lauantai on välipäivä. Sunnuntaina joulukirkko, josta myöhemmin.

Joulujen välisenä viikkona kaupungin stadionilla pidetään suuret ”kylmä kauden markkinat”. Valtava määrä telttoja, myyntipisteitä, virastojen esittelyjä, perinteellisiä käsityönäytöksiä, perinnetuotteiden myyntiä, käärmeen lumoamista ja kaikkea mitä luova ihminen keksiikään. Ehkä myös valitaan Miss Lampang.  En tiedä mikä on tilanne, mutta koska kauneus on täällä kaikin puolin arvostettua, niin mikä ettei.

Salonkitanssia asvaltilla. Lasten päivää joku vuosi sitten.

Uuden vuoden juhla ei paljon poikkea muualla totutusta. Näillä nurkilla se on ennen kaikkea nuorison juhlaa. Ruokaa ja alkoholia ”Sawatdiipiimai”-huudahduksia. Hyvää uutta vuotta.

Tammikuun puolessa välissä odottaa meluisa juhlapäivää. Lasten päivä 13. tammikuuta. Valtakunnallinen juhlapäivä ja vapaapäivä. Melkoinen osa paikallista puistoa on varattu lastenpäivän juhlintaan. Juhlien keskiössä on tietysti lapsi. Mutta painopiste ei ole suinkaan lapsille järjestetyssä ohjelmassa, vaan pointti on siinä, että ohjelmaa suorittavat lapset itse. On rakennettu erilaisia pikku esiintymislavoja, joihin nuori artistin alku voi kivuta niin usein, kuin esiintymisvietti vaatii. Aikuiset vastaavat siitä, että puitteet ovat kunnossa. Täytyyhän saada oikeaa musiikkia oikeaan aikaan. On yksilöesityksiä, ryhmiä, laulua, tanssinumeroita, pienoisnäytelmiä, tms. On lavoilla ohjattujakin leikkejä, mutta pääpaino lepää lasten omissa esityksissä. Niitä on voitu harjoitella koko vuosi ja pukeutumisessa on nähty selvästi paljon vaivaa. Kouluissa vai kotona, en tiedä, mutta tavoitteena on näyttävä esitys. Oppia on selvästi haettu isommilta estraadeilta. Hyvän mielen touhua.