Joulu

Lyhty

Koska 25. joulukuuta osui arkipäiväksi, aloitettiin Ban Prasopsukin joulu jo perjantaina. Illan joulujuhla noudatteli tuttuja menoja. Ensin lyhyt johdatus illan teemaan, sitten ”Jouluyö, juhla yö…”, muutamia rukouksia ja virsiä. Osallistujat saivat pienet, myöhemmin illalla sytytettävät kynttilät. Tilan etuosaan oli asetettu kaksi suurta vatia, toinen hiekalla täytettynä. Jonossa kulkien jätettiin kynttilät vatiin ja toiseen jo kotona kirjekuoreen laitetun kolehtirahan. Annettu summa jäi kunkin kohdalta salaisuudeksi. Häissä ja hautajaisissahan summa merkitään kuoreen vastavuoroisuuden toteutumiseksi. Illan ohjelmaan kuuluivat myös arpajaiset.  Periaatteella, että kaikki arvat voittavat. Itselleni onnetar antoi purkin tonnikalaa. Tärkein kuitenkin toteutui. Hilpeä mieli.

Kuoro

Tilaisuus päättyi, mutta ilta ei. Joukko osallistujia lähti viemään kylän asukkaille joulun tervehdystä. Usean kymmenen hengen ryhmänä edettiin talolta talolle ja viesti oli aina sama. Ensin laulettiin lyhyesti virsi. Sen jälkeen kuorossa pitkähkö thaikielinen siunaus talolle ja asukkaille. Yksi tervehdyksen tuojista astuu esiin ja talon edustaja ojentaa hänelle symbolisen, punavihreän lyhdyn. Tervehtijä sytyttää lyhdyssä olevan kynttilän ja koko joukko toivottaa vielä yhteen ääneen hyvää joulua, johon talon edustaja vastaa. Lyhyt tilaisuus päättyy siihen, kun isäntäväki tarjoaa jotakin pikkupurtavaa, makeisia, hedelmiä, tms.. Juhlaväki jatkaa matkaansa. Näin edetään talolta talolle. Nukkumaan päästään yöllä klo 3-4 aikoihin.

Jos perjantaina olikin hengellisen osuuden vuoro, lauantaina siitä ei näkynyt jälkeäkään. Ihmisiä istui pihoilla. Karaoke raikui ja olutkin maistui.  Kokoonnuttiin ystävien kera ja tavattiin tuttuja. Jos joulu kotimaassa on perheen pariin ja koteihin vetäytymisen aikaa, niin täällä kaikki kokoontuvat yhteen. Yhdessä oloa ja seurustelua. Täkäläisessä joulussa viehättää erityisesti sen voimakas yhteisöllisyys. Sukupolvet kohtaavat.

Valmistelua kisaa.

Sunnuntaina kirkko oli täpötäynnä kaiken ikäisiä. Tilaisuus alkoi nuorten musiikkiesityksellä.  Tutut, kaikkialla tunnetut joululaulut kajahtivat. Kirkonmenojen alkuun luettiin yhteen ääneen uskontunnustus. Tunnistin poljennosta. Saarna kesti säälliset kolmekymmentä minuuttia, josta erottuivat roo/odottaa ja tsivit/elämä. Lisäksi muutama kiitospuhe ja lauluesitys. Tilaisuuden edetessä lasten levottomuus lisääntyi ja syy oli arvattava. Joulukirkko päättyy aina lahjojen jakoon. Niin lapsille kuin aikuisille. Joulupukkia tänä vuonna ei tullut, mutta lahjat annettiin ja lahjat saatiin. Joulukirkkoon tulijat tuovat mukanaan pientä jaettavaa, makeisia, tai kevyttä einestä. Lisäksi seurakunta itse on hankkinut pikkumukavaa jaettavaksi. Lapset juoksevat aikuisen luota toiselle, täyttäen pikku nyssyköitään. Joulukirkko päättyy yleiseen sekasortoon.

Palkintolautakunta. Jaettavaa riittää.

Yhdessä syötiin. Osa väestä jätti seurat, osan siirtyessä kirkon toisella kupeella olevalle kentälle. Alkoi lasten osuus. Leikit, aivan samanlaiset kuin kaikkialla maailmassa. Säkkijuoksua, pullon kaatoa, viestijuoksua jäälohkare sylissä. Myös aikuiset osoittivat nöyryyttä osallistumalla. Kilpailu oli reilu ja tasapuolinen, jokainen kisaan osallistunut palkittiin. Ruhtinaallisesti palkittiin nekin, jotka kisojen päättyessä keräsivät juhla-alueelta eniten roskia. Nopeasti oli kenttä siivottu. Yhtä nopeasti kylän miehet purkivat katokset ja kuljettivat pois ruokailussa käytetyt kalusteet. Tuskin tuntia oli kulunut, kuin juhlia ei olisi ollutkaan. Jäi vain hyvä mieli.