Sipulia ja eläkettä

Sipulin niputusta

Maailma muuttuu ja se näkyy myös Onnelliseksi tulevien ihmisten kylässä. Maatalous merkitsee yhä vähemmin. Nuorten koulutus paranee ja ammatit muuttuvat. Kylä on kuin lähiö missä päin maailmaa tahansa. Aamulla lähdetään ja illalla palataan. Miesten ammateista muistuu mieleen lähinnä kuusikymmentäluku. Keikkahommissa ollaan pitkin maata, kaukanakin kotoa. Suomessa menneisyyteen jäänyt sekatyömiehen ammattinimike kattaa monen vanhemman miehen osaamisen. Rakennustöitä ja sadonkorjuuta, mitä työn silppua kukin edestänsä löytää. Ei ole harvinaista, että molemmat vanhemmat hankkivat elantoa kaukana kotoa ja lapset ovat isovanhempien tai muiden sukulaisten huostassa. Tämä saattaa jatkua vuosikausia. Käsitys ydinperheestä poikkeaa rajusti meillä totutusta.

Kilon nippu

Kaikki ei ole muuttunut. Lisää tienestiä useat kyläläiset saavat edelleen sipulien niputtamisesta.  Maapähkinöitä, salaatteja, sipuleita viljellään vuoroin riisin kanssa. Tuoreet sipulit kuivataan auringossa ja kuljetetaan sitten kyliin sidottavaksi. Sipulin juurikarvat poistetaan ja muutamalla taitavalla käden liikkeellä sipulin varret sidotaan toisiinsa ja noin kilon nippu on valmis kaupan tiskille. Palkka on kiinteä viisi baatia nippu. Vähän toistakymmentä senttiä.

Lisätulot ovat tarpeen. Yleinen eläkeikä on kuusikymmentä ja eläke kuukaudessa kuusisataa baatia, eli viisitoista euroa. Seitsemänkymmentä vuotiaat satasen enemmän ja kahdeksankymppiset kahdeksansataa baatia. Lisätuloja tarvitaan, vaikka vaatimattomia. Eläke tulee pankkitilille, mutta kun sitä ei useinkaan ole, niin se tuodaan kylään ja annetaan kädestä käteen.

Nuori koulutettu sukupolvi on taloudellisesti jo toisessa asemassa. Ollaan erilaista ammattiosaamista vaativissa tehtävissä, kuka pankissa, kuka missäkin. Tulotaso on noussut. Vanhat pilareiden päälle rakennetut teak-puiset rakennukset katoavat tiilitalojen tieltä.  Auto on yhä useammassa pihassa. Ennen bambun säleistä tehdyt aidat ympäröivät pihoja. Vaurastumisen myötä bambu on unohtunut ja korvautunut tiilimuurilla.

Kaksi riehujaa

Erityisiä huvituksia kylä ei tarjoa, paitsi kirkollisia virsilauluiltoja joulun jälkeen. Kukkotappeluiden harrastajilla puolestaan hupia riittää. Miesten huvi. Olen yhden tappelun seurannut. Kolme kahdenkymmenen minuutin erää, kymmenen minuutin huoltopaussit.  Se kukko häviää, joka saa päähän nokkimisesta kyllikseen ja pakenee. Taukojen aikana kukkoa huolletaan ja hoidetaan kuin vauvaa. Takapuoli ja kainalot pestään, kurkkurööri avataan, kukon kannukset peittävät siteet tarkistetaan. Kukko rauhoittuu. Jouduttuaan taas pari metriä halkaisijaltaan olevaan kehään, se ei muuta näe, kuin toisen kukon. Ja silmittömästi kimppuun. Ei pienessä pääkopassa muu aatos lennä. Itse en lajiin intoutunut. Ottelu päättyi tasapeliin. Kumpikaan kukoista ei antanut periksi, mutta jotenkin voittaja selvisi. Pistevoitto. Kuinka pisteet laskettiin, jäi ymmärtämättä. Ehkä taiteellinen vaikutelma. Vähän turha laji, ehkä kanalassa kukko olisi enemmän kotonaan.