Sipulin niputusta |
Maailma
muuttuu ja se näkyy myös Onnelliseksi tulevien ihmisten kylässä. Maatalous merkitsee yhä vähemmin. Nuorten koulutus paranee ja ammatit
muuttuvat. Kylä on kuin lähiö
missä päin maailmaa tahansa. Aamulla
lähdetään ja illalla palataan. Miesten ammateista muistuu mieleen lähinnä kuusikymmentäluku. Keikkahommissa ollaan pitkin maata,
kaukanakin kotoa. Suomessa
menneisyyteen jäänyt sekatyömiehen ammattinimike kattaa monen vanhemman miehen
osaamisen. Rakennustöitä ja sadonkorjuuta,
mitä työn silppua kukin edestänsä löytää. Ei ole harvinaista, että molemmat vanhemmat hankkivat elantoa kaukana kotoa
ja lapset ovat isovanhempien tai muiden sukulaisten huostassa. Tämä saattaa jatkua vuosikausia. Käsitys ydinperheestä poikkeaa rajusti meillä
totutusta.
Kilon nippu |
Kaikki ei ole
muuttunut. Lisää tienestiä useat kyläläiset saavat edelleen sipulien niputtamisesta. Maapähkinöitä, salaatteja, sipuleita viljellään vuoroin riisin kanssa. Tuoreet sipulit kuivataan auringossa ja
kuljetetaan sitten kyliin sidottavaksi. Sipulin juurikarvat poistetaan ja muutamalla taitavalla käden liikkeellä
sipulin varret sidotaan toisiinsa ja noin kilon nippu on valmis kaupan tiskille. Palkka on kiinteä viisi baatia nippu. Vähän toistakymmentä senttiä.
Lisätulot ovat tarpeen. Yleinen eläkeikä on kuusikymmentä ja eläke kuukaudessa kuusisataa baatia, eli viisitoista euroa. Seitsemänkymmentä vuotiaat satasen enemmän ja
kahdeksankymppiset kahdeksansataa baatia. Lisätuloja tarvitaan, vaikka vaatimattomia. Eläke tulee pankkitilille, mutta kun sitä
ei useinkaan ole, niin se tuodaan kylään ja annetaan kädestä käteen.
Nuori
koulutettu sukupolvi on taloudellisesti jo toisessa asemassa. Ollaan erilaista ammattiosaamista
vaativissa tehtävissä, kuka pankissa, kuka missäkin. Tulotaso on noussut. Vanhat pilareiden päälle
rakennetut teak-puiset
rakennukset katoavat tiilitalojen tieltä. Auto on yhä useammassa pihassa. Ennen bambun säleistä tehdyt aidat ympäröivät
pihoja. Vaurastumisen myötä bambu on unohtunut ja
korvautunut tiilimuurilla.
Kaksi riehujaa |
Erityisiä
huvituksia kylä ei tarjoa, paitsi kirkollisia virsilauluiltoja joulun jälkeen. Kukkotappeluiden
harrastajilla puolestaan hupia riittää. Miesten huvi. Olen yhden tappelun
seurannut. Kolme kahdenkymmenen minuutin erää, kymmenen minuutin
huoltopaussit. Se kukko häviää, joka saa
päähän nokkimisesta kyllikseen ja pakenee. Taukojen aikana kukkoa huolletaan ja
hoidetaan kuin vauvaa. Takapuoli ja kainalot pestään, kurkkurööri avataan,
kukon kannukset peittävät siteet tarkistetaan. Kukko rauhoittuu. Jouduttuaan
taas pari metriä halkaisijaltaan olevaan kehään, se ei muuta näe, kuin
toisen kukon. Ja silmittömästi kimppuun. Ei pienessä pääkopassa muu aatos
lennä. Itse en lajiin intoutunut. Ottelu päättyi tasapeliin. Kumpikaan
kukoista ei antanut periksi, mutta jotenkin voittaja selvisi. Pistevoitto.
Kuinka pisteet laskettiin, jäi ymmärtämättä. Ehkä taiteellinen vaikutelma.
Vähän turha laji, ehkä kanalassa kukko olisi enemmän kotonaan.
Kiitos kuvauksesta elämästä kylässä.
VastaaPoista