Kuninkaan hautajaiset

Lampang 26.10.2017

On tästä kirjoitettava. Kun joku asia saa miljoonia ihmisiä liikkeelle, pukeutumaan yhtäläisesti, matkustamaan jopa tuhansia kilometrejä niin jostakin erityisestä on kysymys. Luvassa oli ainutlaatuisia juhlallisuuksia. Niitä on harjoiteltu pitkään ja kun täällä rakastetaan spektaakkeleita ja väenpaljouksia, niin oli lupa odottaa jotakin ennen näkemätöntä. Suruaika on kestänyt vuoden, kansa pukeutunut mustiin, juhlia on peruttu ja ilonpitoa hillitty.

Kansalaisten valmistautuminen torstain virallisiin juhlallisuuksiin alkoi jo tiistaina aamuviideltä, kun juhlapaikan portit Bangkokissa avattiin. Osallistujien edellytettiin pukeutuvan asianmukaisesti, mikä naisten kohdalla merkitsi pitkää, olkapäät peittävää leninkiä ja miehillä mustaa pukua. Tarvitsevia varten oli perustettu vaatelainaamoja. Kokomusta oli päivien väri. Myös päivänvarjojen edellytettiin olevan mustia. Turvallisuudesta huolehdittiin. Kassit tarkastettiin ja henkilöllisyys todettiin.  Sadekautta kun eletään, niin tietysti satoi. Eikä mikään tihku, vaan reipas kaatosade. En tiedä miten läpimärkien juhlijoiden huoltotoimet oli ajateltu hoidettavan. Jonossa olevat ihmiset ilmoittivat, etteivät he pelkää sadetta, enempää kuin hellettäkään.

Ison hankkeen onnistuneeseen läpiviemiseen oli tarvittu melkoinen määrä vapaaehtoisia. Virallisten tietojen mukaan heitä oli järjestelyissä yli miljoona. Luvut ovat suuria, mutta suuri on kansakin. Jostakin syystä en osaa epäillä lukuja.

Yhdeksän.

 Bangkokissa pidettyjen hautajaisten lisäksi jokainen läänin pääkaupunki järjesti oman muistotilaisuutensa. Isommat useamman. Bangkokissa näitä oli yhdeksän. Se, että luku yhdeksän esiintyy useassa yhteydessä, johtuu siitä, että edesmennyt kuningas oli Chakri dynastian yhdeksäs hallitsija. Thaikirjaimiston numero yhdeksästä on kehittynyt edesmenneen kuninkaan epävirallinen tunnus.

Lampang järjesti myös oman muistotilausuutensa. Oli rakennettu Bangkokin temppelin mallia mukaileva pienempi temppeli.  Sen eteen oli kaiteilla jaettu yhdeksän kulkuväylää. Näin syntyi yhdeksän osallistujan levyinen ruotu. Surijat veivät ruotu kerrallaan etukäteen valmistetut paperikukat kulhoihin temppelin edessä olevalle pöydälle. Käytössäännöt olivat tarkat. Pysähtyminen pöydän eteen, syvä kumarrus tai niiaus, kukan ojentaminen kulhoon, taas kumarrus tai niiaus. Poistuminen ja uusi ruotu. Tällä tavoin tavallinen kansalaisen jätti jäähyväisensä. Koko maassa tämä toistettiin yli yhdeksäntoista miljoonaa kertaa. Tiedän, että jopa Suomesta on tultu osallistumaan. Myöhemmin kukat poltettiin ja tuhka siroteltiin juhlallisesti paikalliseen Wang-jokeen.

Numero yhdeksän muotoisia istuksia.

Mitä kaikkea muuta seremonioihin kuuluu ja minkä takia mitäkin tehdään jää minulle arvoitukseksi.

Kaikella on tietysti omat taustakertomuksensa ja myyttinsä, mutta luterilaiselle tämä buddhalainen maailma on tulkitsematon.  Läpitunkematon omassa mystiikassaan ja tapakulttuurissaan.

Itse kaupunki oli seremonioiden aikana aavekaupunki. Ovet ja luukut kiinni. R-kioskin kaltaiset myymälät olivat avoinna klo 13 saakka. Lisäksi muutama pikku lounaspaikka tarjosi ilmaista ruokaa, koska hyvä työ on tällaisena päivänä erityisen otollinen.

Suomessa valtalehti otsikoi kuninkaan polttamisesta roviolla. Syntyyhän tuosta omituisia mielleyhtymiä. Polttohautaus on maan tapa ja lakisääteinen. Jokaisessa kylässä on krematorio ja taitaapa sellaisia olla Suomessakin, mutta niiden kutsuminen polttoroviotemppeliksi tuntuu vieraalta. Ehkä krematorio tässä arkiselta. Polttohautauksesta tuli kymmenisen vuotta sitten pakollinen ja aiheutti meille Prasopsukiin ongelman. Itse pääkylässä, Kluai Phaessa on Buddhaan uskovien krematorio, mutta meillä kristityillä sitä ei ole. Rahan puute. Siksi meillä vainajat poltetaan roviolla, joten ei se kokonaan ole pois suljettu, tämä roviolla polttaminen.