Koululaisten asialla.

Ylihuomenna torstaina 26.  lokakuuta on merkittävä päivä. Neljäkymmentäluvulta lähtien maata hallinnut arvostettu kuningas Bhumiphol haudataan. Uskon, että tämä valtakunta pysähtyy ainakin päiväksi.

Matkalla koulujen väliseen urheilutapahtumaan

Tavallinen arki kylässä on jo alkanut, kun koulubussi tulee. Lapsille se on pitkän päivän alku. Maksullinen koulukuljetus hakee piltit kylästä jo kello 6:40 ja jatkaa matkaansa muiden kylien kautta kouluun. Takaisin tullaan käänteisessä järjestyksessä vähän ennen kuutta, tuntia ennen pimeän tuloa.  Koulupäivä kestää matkoineen 11 tuntia. Väsyneitä lapsia, joita pihaleikit eivät juuri kiinnosta. Opiskeluun käytetty aika on lyhyempi, puoli yhdeksästä puoli neljään. Koulutiensä aloittavien päivä on toki lyhyempi.  

Ne vanhemmat, jotka eivät voi, tai halua maksaa kyydistä, hoitavat itse kuljetuksensa. Mopolla mennään, sataa tai paistaa. Viisitoistavuotiaana nuori on kyllin vanha saadakseen mopokortin, jolloin he useimmiten saavat myös käyttöönsä oman kulkuneuvon. Välttämättömyys kaupungissa, jossa julkinen liikenne on lähes olematonta.

Voittoon tähdätään.

Päivä on pitkä, mutta syntyy siitä sankaritarinoitakin. Bangkokissa asuvan tutun yksinhuoltajaperheen 14-vuotias Janny-neiti aloitti päivittäisen matkansa kouluun aamuisin ennen  kello viittä ehtiäkseen läpi Bangkokin ruuhkien. Taivastelin Jannylle sitä, kuinka hän jaksoi. Aikaa ei näyttänyt jäävän muuhun kuin kouluvaatteiden silittämiseen. Kertoi nukkuvansa bussissa. Hän jaksoi. Ja jaksoi sittemmin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelyä, valmistui sieltä ja on nyt saksalaisen monikansallisen Beiersdorfin pääkonttuurissa hyvässä toimessa.

Koulupäivän sisällöstä en tiedä, mutta ei se ole pelkkää sisällä istumista. On erilaisia liikunnallisia harrastuspäiviä. Urheilua, partiotoimintaa, retkeilyä ja sen semmoista. Jossakin myöhemmässä vaiheessa astuu myös maanpuolustus mukaan kuvaan.

Puuh...

Englanninkieli on opiskeltava ykköskieli. Sen harrastaminen on hankalaa, koska sitä ei kuule, eikä juuri näy, paitsi pääväylien opasteissa ja harvojen hampurilaispaikkojen ruokalistoissa. Elokuvat ja televisio-ohjelmat on dubattu. Oletan, että tilanne muuttuu ja ainakin nuorison englanninkielen taito vahvistuu, kunhan nettimaailma tunkeutuu perusteellisemmin heidän arkeensa.

Harjoitusta kuitenkin haetaan. Opettajat antavat oppilaille tehtäväksi etsiä kaupungilta käsiin joku eurooppalainen kasvo, jutella kasvon kanssa ja pyytää keskustelun jälkeen arvio osaamisesta. Oppilailla on lomake mukana, mihin kasvo kirjoittaa nimensä, kotimaansa ja arvionsa oppilaan taidoista. Muutama aika sitten arvioin erään lukiolaisen taidot hyviksi. Paremmiksi kuin omani.